Mitä ei rahalla saa

Rahalla ei saa rakkautta, niinhän sanotaan. Kaikki parhaat asiat ovat elämän lahjoja, usein ansaitsemattomiakin : aito ystävyys, kiintymys, rakkaus. Syntymässä jo saamme "kummilahjoja", kuka älyä, kuka kauneutta, kuka taiteellisia geenejä. Toinen saa köyhät , mutta rakastavat, kannustavat, lapsen elämässä läsnä olevat vanhemmat, toinen ehkä varakkaat mutta omassa urassaan kiinni olevat.

"Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa", ohje Isosta Kirjasta kehottaa kierrättämään hyvää. Rakkaus ja ystävällisyys ovat ehtymättömiä luonnonvaroja, ne vain kertaantuvat käytössä. Kun pudottaa kiven veteen, ympyrät laajenevat laajenemistaan.

Nyt varsinkin ystävänpäivän ollessa ovella hymyjä, haleja, suukkoja ja kukkasia jakamaan, näin virtuaalisestikin !

Kukkasia jakamaan kehoitit

Miten siinä yhdessä iskelmässä olikaan
"riemujen rikkaus ja surujen summa"?
Pitäisikö tuo kääntää 'rikkauden riemu on surujen summa'?
Tuskin sentään, voihan sillä rahalla tehdä paljon hyvääkin - halutessaan,
kuten po. miljonääri. Toivotaan, että hänen onnentunteensa kestää.

Vähän etuajassa, mutta eipähän sitten unohdu:
Kaikille Seniorinettiläisille alustaansa kasvanut

Niin

Mieluummin enemmän rahaa kuin vähemmän., kysykääpä vaikka Eskolta.

Tiedä sitten., että miten Esko mittaa onnellisuuden..? tietenkin rahassa senkin. Minä tulen toimeen pienemmälläkin rahalla., mutta ihan kiva., että sitä on riittänyt

Just joo., ei muuta kuin Shoppailemaan...

Elää sitä vähemmälläkin

Kuukaudessa jää käteen 1072e verojen jälkeen eläkkeestä.
Asunto osake on hankittu työpalkoilla ja nyt vain kuluja siitä noin 200e kk.
Elintasoa vatsan ympärys ei toki kerro, vaan liian vähäisestä liikunnasta ja väärästä ruokavaliosta.
Hyvä tässä on elellä vailla talous huolia. Ei ole huolta sijoitusten arvon alenemisesta tai peräti nollille menosta. Rikkailla on sellaistakin kuulemma sattunut. Rahaston hoitaja on pyytänyt rahastonhoito maksuja, kun salkussa ei ole enää mitään.
Onnen määrä on moninainen. Kun on ruokaa, asunto ja hyvät ihmissuhteet ja pikkanen vararahasto pahanpäivän varalla mitäpä sitä muuta tarvii.
Terveys yksi tärkeä asia täässäkin tapauksessa.

Tässä Yksi Esimerkki

Miten köyhäkin voi olla Onnellinen

Ei se rikkaus tee onnelliseksi.

Näin uskoisin
Toki raha antaa turvallisuuden tunteen arjessa selviytymiseen, kuten jokapäiväisiin menoihin, matkusteluun, ja shoppailuun, silloin tällöin, kunhan muistaa vilkaista sitä hintalappua, ennen kassalle menoa.

Mutta mielestäni tärkein on se, että ei rahalla kaikkea saa, kuten, ei todellisia ystäviä voi ostaa, eikä oikeaa rakkautta.

Ei muuten tietääkseni ole sitä maallista rikkautta varten siihen viimeiseen pukuun tehty taskua

rahat loppu,rakkauskin loppuu

Eikos suurin syy avioeroihin ole kiista rahasta?
Ei rahaton elma onnellista ole,tarpeeksi tarvitaan.En ole koskaan ollut rikas joten en ole jaavi sanomaan tekeeko se onnelliseki vai ei,rahaton olen ollut enka tuntenut oloani onnelliseksi.Ei oli minusta pennittomaksi uneksiaksi,taytyy saada massu tayteen edes kerran paivassa ja palan paineeksi jotain kivaa,ainakin yks paita paalla ja toinen pyykissa,parempi katto paan paalla kun nukkua kadulla.

Suu säkkiä myöten.

Olen miettinyt monesti tätäkin asiaa. omassa elämässä on aina ollut vähän rahaa käytettävissä. Lapsuudesta muistan, että ei suorastaan nälkää nähty, mutta rahavarat olivat rajalliset ja kauppakin kaukana, ettei joka mielitekoon voinut lähteä kauppaan. Järvi antoi kalaa ihan niin paljon kuin sitä tarvittiin. Kalaa myös syötiin paljon. Omasta takaa oli maito ja voi. Possu kasvatettiin kerran vuodessa. Muutama kana oli myös.

Sitten kun oli jo jalat oman pöydän alla, voi jo ostaakin palkallaan jotain, vaatetta ja muuta. Huvituksiinkin jotain välillä. Sitten kun perusti perheen, niin perheen ja lasten tarpeet olivat aina kaiken edellä.

Nyt kun olen elänyt yksin yli kymmenen vuotta, rahankäyttö on täysin omassa hallinnassa. En ole enää kenellekään mitään velkaa. Onneksi olen saanut velkani maksettua pois nyt kun terveys on vielä suhteellisen hyvä.

En ole koskaan matkustellut, en rypenyt kylpylöissä, en edes erityisemmin pidä niistä. En ole koskaan käynyt etelässä lomalla, enkä tunne itseäni osattomaksi senkään takia. Nautin näistä maisemista ja tästä ympäristöstä jossa minulla on mahdollisuus elää. Toimeentulo on säännöllisen eläkkeen ansiosta turvattu, tosin rahan arvo laskee sillä vauhdilla, että tuntuu että rahalla ei saa enää sitä mitä ennen. En ole valittanut eläkkeeni pienuutta koskaan, vaikka isoksi sitä ei voi sanoa. Suu säkkiä myöten.

Yritän muistaa aina kuinka hyvin asiani sentään ovat. Maailmassa ja Suomessakin elää paljon ihmisiä joilla ei ole mitään. Eivät omista mitään, eikä ole mitään mahdollisuuksia nousta siitä köyhyydestä jossa elävät.

Minulla on huono omatunto jo siitä, että lasken puhdasta vettä turhan takia likakaivoon, kun tässä on tuo Wc. On ihmisiä, jotka eivät koskaan voi käyttää puhdasta vettä, vaan joutuvat käyttämään likaista saastunutta jostain kurakuopasta tai likaisesta joesta otettua, lisäksi joutuvat hakemaan sitä kilometrien päästä. Kyllä länsimaiset ihmiset ovat itsekkäitä ja raha on elämän tärkein asia, vaikka mukaansa ei kukaan täältä mitään saa. Jos elää koko elämänsä haikaillen vain lisää rahaa ja tavaraa, kuinka voi olla koskaan tyytyväinen ja onnellinen.

Tämä taisi nyt taas olla rönsyilyä ja poiketa aiheesta, mutta ompahan vain henkilökohtainen kannanotto tähän asiaan.

Ei kaikkea rahalla!!!!

Itse olen elänyt 2lapsen yksinhuoltajana .Tiedän mitä on kun raha on tiukalla .Nyt he elävät jo omaa perhe onnea.Silti en tunne jääväni mitään paitsi olen löytänyt itselleni sisäisen rauhan vaikka elelen yksikseni .Minulla on paljon harrastusia ne tekevät nyt eläkepäivistä mielenkiintoisia .
Näin Ystävänpäivän lähestyessä kakille nettiläisille Hyvää Ystävänpäivää!!!!Toivottaa Immuli

II

Onni-rahalla?

Elämää kuten Immulilla.
Perheellisenä ja yksinhuoltajana kävin ammattiin koulun 3 vuotta ihan velaksi. Sitten maksettiin opintolaina, yksinhuoltajana, joka oli kahden vuoden bruttotuloni verran.
Yhteiskunnan tukia sain Lapsilisä kolmen kuukauden välein ja asumistuki tulojen mukaan. Sain elatusapua lasten isältä se oli muutaman kympin alle sen mitä olisin kunnalta saanut, mutta sen velvollinen maksoi rissaamatta suuremmin.
Tosin "kohtuulista" koska minä elätin perheen ja maksoin hänen opiskelunsa, ensin > niin piti olla.. X-mies ei vain halunnut osallistua minun opiskelujeni kustannuksiin saatuaan omansa suoritettua.

Kun lapset muutivat omilleen ostin asunto-osakkeen ihan 75% velaksi. Oletin ehtiväni maksamaan asuntovelan pois, ennen eläkkeelle siirtymistäni, no kaikki ei mene suunitelmien mukaan. Asuntoa olen maksannut kuin jos olisin vuokralla. No erotus on > jos olisin vuokralla > saisin asumistukea n. 150 € /kk, maksaessani omaa en saa.
Viimeiset 10 vuotta olen maksanut asuntoani eläkkeestä, joka jäi pieneksi 34 palkkatyövuoden jälkeekin, koska olin vain 52 v. jäädessäni eläkkeelle ja pienpalkkaisen työalan eläkeläinen.

Jos, yksinasuvana käteen jäävä eläke olisi n.1200 €, asumiskustannukset samaa luokkaa, kun yhtiövastike on, olisi talous ihan hyvä.
Pakoliset lääkkeet vievät nyt lähes saman kuin ruokaan menee kuukausittain.
Taloudenhoito opetusta en tarvitse, vaikka sen antaminen muille on monelle oikea onnen lähde.

Olen kuunnellut monia ikäihmisiä ja päättänyt antaa lahjakirjalla asuntoni suoraan lapsenlapselle. Ensin vain asunnon vaihto, koska tässä en voi elellä rullaatorilla kulkien. Lahjakirjaa laitan rasitteen; itselleni asumisoikeuden niin kauan kuin kykenen itsekseni asumaan. Rasite pienentää lahja veroa n. 35 % ja takaa sen, että saan säästöstäni hyödyn joka oli tavoittena kun aloin asuntosäästäjäksi, pienemmät asumiskulut.

Viimeisen kymmenen vuotta, olen säästänyt asumistukea tuon 150 € / kk, jonka olisin saanut näillä tuloilla, tuolla asumiskululla. Asuntoani ei myydä mahdollisiin hoitokuluihin, eikä siitä makseta useita perintö ja lahjaveroja.
Kyllä ehkä olen vihainen ja kitkerä siitä, että pientuloiset jotka jäävät keskituloisten jaloksiin, sotketaan armotta niin taludellisesti kun sosiaalisesti.

Rahan puute rajoittaa roimasti elämää, et soita tutuille, et matkustele kyläilemään, et pidä vieraskutsuja edes juhlan aiheesta, pukeudut halvimman mukaan ja näin sinulle arvioidaan myös ihmisarvo, Kaikki minkä hankinta edellytää rahaa jää.

Edes kahden lapsen yksin kasvattaminen ei anna mitään arvoa, kun hyvin toimeentuleva keskiluokka käytää valtaa ja jyrää etujaan. Eläkkeet pitäisi nostaa kuten lapsilisät tasa summa kaikille ja jo maksatus pitäisi olla tasasumma kaikille.
Puolisoilla 1200 €/kk ja yksin asuvalle 1500 €/kk. Asumistuella tasattaisiin tuotakin jos kulut isot.