Tervetulotoivotus Maijalle!

Ihana olet,
Suloinen olet.

Annat varmasti paljon
Rakkautta ja Iloa

Omistajillesi, emännällesi
Koko perheelle.

Odotan kuulumisiasi,
Odottelen kuviasi!

Ole Tervetullut Maija Maitoparta!

Maijalle

Suloinen oot kissanpentu,
rakkautta myöskin saat.
Toivottu oot uuteen kotiin,
jossa susta huolehditaan.
Kuviakin varmaan saamme,
kunhan tässä oottelemme.
Kuulumisiakin saamme susta,
kunhan ensin kotiudut.

Maija kotiutuu..

Maija on oikein reipas ja rohkea pieni kissa.
Jo heti sunnuntaina illalla kävi leikki ja kehräys vuoron perään.

Alakertaan Maija ei vielä ole tohtinut mennä kuin ihan käymäseltään ja sieltä taas viivana takaisin tänne ylös omaaan "pesään".
Isot kissat ovat "rönttimönttejä" sähähtelevät kun pikkuinen vipeltää ohitse mutta sekin pian laantuu ja pienen matkan päässä ihan uteliaana seuraavat pennun vilkasta leikkiä.

Kissa on hyvin utelias eläin...

Näyttää siltä, että mitään erityisiä sopeutumisvaikeuksia ei tule olemaan puolin eikä toisin. Maija on kotoisin kissalasta jossa on useampi aikuinen kissa. (e3w tämä on Maijan tassun jälki näppäimillä)
Se on hyvä asia sillä näin pieni pentu oppii jo ihan alusta asti oikein suhtautumaan muihin aikuisiin kissoihin.

Luulin, että meidän nuori leikattu Pena-kissa ottaisi Maijan heti kaverikseen mutta Pena onkin oikea "vellihousu", pelkää eniten pikku Maijaa.
Kaikesta kuitenkin näkee, että Pena on tosi utelias ja on vain ajan kysymys kun kaveruus syntyy ja leikki käy, toivottavasti.

Nyt ei muuta tällä erää, Maija tuossa jo monesti hyppi näppäimillä ja vaattii osakseen huomiota.....ihan vielä ei Maijan silmiä uni paina.

Tänään 1.11.
Maija on ollut tasan viikon täällä meillä.
Nyt voin ihan huoletta sanoa, että sopeuduttu on puolin ja toisin.
Maija on ihan kotonaan myös täällä alakerrassa ja on terhakka tyttö leikeissä ja ruokakipolla. Tosin hieman erilaista ruokaa vielä Maijalleni tarjoan, mutta kun jokaisella kissalla on omat kupit niin se kyllä järjestyy.
Päivällä yritin kuvata Maijaa mutta aika huonolla menestyksellä. Laitan nyt kuitenkin yhden kuvan tänne

Tänään laitan myös viestiä kasvattajalle, hän odottaa tietoja miten täällä Maijalla hurisee. Onneksi on vain hyvää kerrottavaa.

Maija Maitoparta

Olihan se ihan hyvä kuva Maijasta. On teillä varmasti lähiaikoina vipinää. Pienetkin kissat ovat niin nopeita liikkeissään, jotta ehtivät hyvin ylä- ja alakertaan. Pieni totuttelu alussa ja sitten se jo vilistääkin ylös ja alas. Pienet kissat ovat siitä erinomaisia, että ne nukahtaa vaikka kesken leikin, jos sattuu väsyttämään. Aivan vastustamattomia ovat eikä se yhtään laannu vaikka ikää tulee lisää, muuttaa muotoaan vaan.
Maijalle toivotan minä ja minun kolme kissaani riemullisia kasvunpäiviä.

Maija Maitoparralle.

Silkkiturkki, ruususuu,
pieni kissa Maija Maitoparta
pienen pieni kissa
istuu aatoksissa.

Miettii kissa Maitoparta
Missä on se suuri puu,
jossa niin kuin omenoita
kasvaa hiiren penikoita.
Puuta vain kun ravistaa
sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla
söisi pienen sienen alla
kissa Maija Maitoparta
pieni ruususuu.

Kirj. Kirsi Kunnas)

Kissan nimi vaihdettu .

Vipinää riittää...

Tuo pieni kissa on tosi energiapakkaus.
Tämän aamun saldo oli ainoastaan kaadettu vesiastia, toinen kerta muutaman päivän sisällä. Täytynee katsella tukevampaa asitaa, ettei vahinko jatkuisi.
Kiitos teille kaikille noista kauniista sanoista ja runoista, me Maijan kanssa ne jo taas tänä aamuna luettiin. Maija istuu sylissä ja minä luen ja koko ajan varjelen koneeni näppäimiä.

Maija näyttää olevan "kalakissa", tullut varmaan sukuunsa, tuolta kaukaa löytyy Maijan isoemon isän emo joka oli mitä parhain hiiri- ja kalakissa.
Sylvi oli tosiaan sellainen kalalla herkuttelija, mutta silloin oli vielä
isäni voimissaan ja piti kunnia-asianaan pyydystää Sylville kalaa. Jos ei tullut ns pikkukaloja, hyvää siian ja hauen filettä sai silloin myös Sylvi.

Sylvi oppi tavalle, että kun menimme kotiini maalle äitini oli valmiiksi laittanut keitetyn kala-aterian lautaselle odottamaan Sylviä. Kerran sitten äitini soitti ja sanoi, tuo tullessasi jotain kalaa, ettei vain Sylvi koe pettymystä. ( isälläni oli ollut flunssaa ja ei ollut päässyt kalaan )
Nyt on jo vene talviteloilla mutta heti ensi keväänä aloitetaan kalastus. Maija saa nyt tyytyä seitiin ja onhan täällä meillä myös kauppahalli ja kaupat.

Jatkanpa nyt tähän..23.11
Eilen Maija täytti puoli vuotta ja synttäreitä vietimme näyttelyn merkeissä.
Jo varhain aamulla oli herätys ja sitten kohta huristelimmekin junassa kohti Turkua. Kissanäyttely oli Turkun Messu-ja Kongressikeskuksessa ja luettelon mukaan oli kissoja paikalla peräti 661 erilaista "naukujaa."

Maijalle tämä oli jo kolmas kerta kokea tuon ison näyttelyn touhu ja tohina.
Mutta meille yhdessä tuo näyttely oli ihan ensimmäinen ja uusi kokemus.
Minua hieman jännitti miten oma pieni ystäväni kokee tuon kaiken mitä näyttelypäivä tuo tullessaan, mutta nyt voin sanoa, että kaikki oli ihan myönteistä koko tapahtumassa.
Minä olen varmaan reissusta väsyneempi kuin Maija, tosin juuri nyt Maija nukkuu tuolla tyynyllään hyvin raukean oloisesti.

Maijan arvosteli ruotsalainen tuomari ja hän piti kovasti Maijan "tyypistä" eli Maija on hyvä rotunsa edustaja ja ikäisekseen hyvin kehittynyt.
Manx-kissahan on sellainen hyvin "jämäkkä" kissa ja tuota ominaisuutta tuomarit kyllä aina kissassa arvostavat. Pentu nyt tietysi on vielä aika kehityksensä alussa ja manx-kissahan valmistuu raameihinsa vasta tuossa 4-5 vuoden ikäisenä.

Näyttelymenestys meillä oli loistava, Maija oli arvostelevan tuomarin paras pentu ja se tiesi kissalle myös osallistumisen näyttelyn paneeliin.
Paneelissa oli seitsemän eri tuomarin parhaat pennut ja vain kolme pentua sai ääniä, Maija-manx ja ocicat pentu saivat molemmat kaksi ääntä ja voittanut pentu abesinialainen sai kolme ääntä.
Olen ihan tyytyväinen paneelin tulokseen ja tuo voittanut pentu oli todella kaunis kissa.Onnittelut Kuopioon!

Kun tuomari valitsi Maijan paneeliin hän sanoi lopuksi näin; minulla on arvostelussa kauniita pentuja mutta tänään paneeliin menee pentu jolla on jumalaisen kauniit silmät. Ohoo Maija !

..nyt kello käy niin paljon, että on aika keitellä päivän potut.

Jatkan nyt tästä. 9.1.2010
Tuolla aikaisemmin kerroin Maijan täyttäneen jo mukamas 22.11 puoli vuotta, ei se niin ollut. Maja-kissa on syntynyt 22.6.2009 ja tuo puoli vuotta tuli täyteen 22.12.09. Olimme silloin maalla ja naapurin Lyyli kävi Maijan synttärikaffeella.

Huomenna taas meillä on Maijan kanssa aikainen herätys tällä kertaa menemme Helsinkiin kissanäyttelyyn. Nyt Maija kilpailee nuorten kissojen luokassa ja luulen, että Maijaa moititaan liian "teiniksi" ja sellainen tuo kissa onkin, laiha honkkeli ihan kesken kaiken kehityksen. Sellainen en oikein tiedä millainen, mutta kultainen luonne kuitenkin.
Toivottavasti junat kulkevat edes lähes ajallaan ja ehdimme aamulla kello yhdeksään mennessä eläinlääkärintarkastukseen ja sitten haemme Maijalle numerolapun ja etsimme näyttelyhäkin jonka sisustan Maijalle "kodiksi."

Näyttely on Wanhassa Satamassa Katajanokalla ja siellä ei ole (tiedän entuudestaan)runsauden pulaa parkkipaikoista ja muutenkin on näin talvikelillä mukava mennä junalla,(jos nyt sitten kulkevat)vaikka moottoritietäkin pääsee alle kahden tunnin, sittenkin valitsen yleisen kulkuneuvon. Voin näin rauhassa istuskella ja huomioidan myös Maijan viihtymisen kuljetusboksissaan.
Katsotaan mitä huominen tuo tullessaa!

Maija on valtavasti kehittynyt ja oppinut uusia asioita. Nyt maalla olimme muutaman kerran ulkona ja Maija osaa kävellä hyvin valjaissa, oikeastaan siinä ei ollut mitään vaikeutta.Tosin kun ilmat olivat niin kylmät emme ollet kerralla pitkään ja luulen, että jos ulkoiluaika olisi ollt pidempi Maija olisi ehkä kyllästynyt noihin vielä niin outoihin valjaisiin. Muutenkin lumi ja kylmyys olivat Maijalle valtava uusi kokemus.

Mutta nyt menen alakertaan kissojani ruokkimaan ja samalla tarkistan, että meillä Maijan kanssa on kaikki tarpeellinen mukaan pakattuna.

Taas kiittelen Räpöä ja Maijaa!

Kiitos kuulumisista!

Ajattelinkin silloin, kun kerroit Maijasta ensi kerran, että on ohjelmaa tiedossa teillä. Vaikka en mikään kissa- asiantuntija ole, niin tiedän kuinka aktiivisia pennut ovat. Voi vain ihmetellä mistä sitä energiaa riittää. kyllä vanhemmatkin kissat järjestävät niitä leikkihetkiä, mutta eivät jaksa kuitenkaan koko päivää.

Misukin vaikka oli jo kaksikymppinen arvokas rouva, sai niitä kohtauksia välillä, että matot olivat rullalla nurkissa ja vauhtia piisasi. Ja jos oikein meni leikkimään sen kanssa, niin aina jaksoi leikkiä.

En ymmärrä näistä rotukissoista, enkä näyttelyistä yhtään mitään, mutta kun kerrot niistä, voin kuvitella tunnelman, huiskeen ja jännityksenkin mikä siellä vallitsee.

Toivotaan onnea ja menestystä siellä reissulla ja lisää yhteisiä muistoja.
Kerrothan sitten taas meille millainen se näyttely oli ja mitä siellä tapahtui.

Hyvää vointia Sinulle ja silityksiä kaikille kissoillesi!

Onnea!

Toivottelen onnea uudelle perheen nuorimmaiselle!Ei ihmiset yleensä usko miten kissakin voi olla viisas ja hyvä seuralainen.

Very promising...

,Maijan arvostelusetelissä luki siis näin very promising, kohdassa Overall impression/Yleisvaikutelma ja vielä sydämen kuvan oli tuomari perään piirtänyt.
Ihan hieno juttu, mutta se ei ihan riittänyt siihen, että Maija olisi ollut myös arvostelevan tuomarin paras nuori kissa kategoriassa kolme. Tuon voiton vei ihastuttava nuori naaraskissa rodusta venäjän sininen.

Minä olen kuitenkin tulokseen erittäin tyytyväinen ja kun tosiasia on, että Maija on sellaisessa kasvuvaiheessa, että ei ole juuri nyt ihan oikeissa mittasuhteissa eli raamit eivät olleet ihan ok.
Kauan näissä näyttelykuvioissa pyörineenä tiesin jo tukäteen, että kyseinen tuomari juuri tähän seikkaan kiinittää huomionsa eli "töpäkkyyttä lisää".

Mutta itse näyttelymatka aamulla oli oikea seikkailu ja nyt töpeksin minä, junat kyllä kulkivat ajallaan ja jos vain olisin ottanut mukaani asemalla autostamme myös käsilaukkuni ei olisi tapahtumut mitään erikoista ja olisin päässyt ihan ilman kommelluksia perille Helsinkiin.

Se on aikamoinen tunne kun huomaa junassa, että käsilaukku jossa on kaikki tarpeellinen rahat, kissapaperit, kännykkä ja muut tarpeelliset onkin jäänyt autoomme, joka parhaillaan huristaa kohti kotiamme.
Onneksi ehdin pois juuri hilkulla junasta... ja siinä seisoin asemalaiturilla junan lähtiessä kohti Helsinkiä.
Minä ja Maija rahatonna ja ilman kännykkää.
Seuraava juna Helsinkiin lähtisi 23 minuutin kuluttua!?
....meiltä asemalle on noin viisi kilometriä ja aika monet liikennevalot.
..ja useinkaan mieheni ei pidä kännykkää mukanaan ja olisiko se edes auki.
No siinä pulma, mites nyt edetään!!!

Kerron toiste, mutta tosiasia kuitenkin on, että me Maijan kanssa olimme Wanhan Sataman pihassa tasan yhdeksältä eli juuri ehdimme sisälle näyttelyyn.

Tänään Nuutin päivänä 13.1.2010 Maija oppi reitin ulos tarhaan.....ihanaa ainakin Maija mielestä.

Kyllä touhua riitti, kaikki oli niin ihmeellistä.....huomenna taas.

Vastaan tässä oikeastaan omaan juttuuni, siis....

Tänään 5.2 2010 perjantaina jatkan juttuani meidän kissoista, lähinnä Maijasta.
Maija-Maitoparta kasvaa ja on jo täyttänyt seitsemän kuukautta. Maijahan tulee "aikuiseksi" kun täyttää kymmenen kuukautta ja silloin kissa arvostellaan avoimessa -eli luokassa 9.
Vielä käymme ehkä muutamassa näyttelyssä nuorten luokassa ja sitten tosiaan siirrymme varsinaiseen sertien keruuseen ja tuo varsin monta kansainvälistä näyttelyä sisältävä näyttelyura alkaa.
Emme ole vielä edes ajatelleet minkälaisessa aikataulussa käymme näyttelyissä mutta tuohon kaikkeen varmasti menee ainakin kaksi tai kolmekin vuotta kunnes Maija voisi olla titteliltään
SUPREME CHMPION
No onneksi on vielä aikaa ja Maija voi nauttia olostaan ilman joskus ehkä raskastakin näyttelyrumbaa.

Malla-kissa täytti 28.1.2010 yhdeksän vuotta ja mitä ilmeisemmin jättää tuon hyvin ansiokkaan näyttelyuransa ja jää nauttimaan olostaan tänne kotiin. Malla on hyvin menestynyt näyttelykissa ja kissan virallisessa rekisterinimessä onkin pysyväti kolme lisäkirjaina DSM eli se kertoo tuosta menestyksestä (Distinguished Show Merit )
Mallan on manx-rotuinen ja tämän DSM tittelin ensimmäinen ja vielä nytkin ainoa omistaja täällä Suomessa ja toinen koko Euroopassa. Tittelin kissa saavutti vuonna 2007.
Ei kuitenkaan ole kuin muutaman ajan kysymys kun pari muuta manx-kissa toivottavasti saavuttaa tuon kissamaailmassa niin arvostetun näyttelymenestyksestä kertovan lisämerkinnän.

Luminen talvi on tehnyt tepposia tuolla kissatarhassa, pehmeä höttö lumikinos upottaa tassujen alla ja olenkin tehnyt kapeita käytäviä joita pitkin kissojen on helpompi liikkua. Yksi leikki on aina mieluisa, heittelen pieniä lumipalloja tai -paakkuja hankeen ja kissa sukeltaa perään, silloin vain lumi pölisee ja kissa on korviaan myöden lumessa. Maija on ihan innoisaan ja näyttää siltä, että ei väsy tähän leikkiin ollenkaa.
Kuvat: Maija lumisessa tarhassa 2010 ja Malla nautiskelee kesällä 2009

Mukavia uutisia

Kiitos taas kuvista ja uutisista!

On hienoa, että näyttelymenestys on Mallalla ollut niin hyvä ja onkin eläkepäivänsä ansainnut. Maija on vasta aloittamassa uraansa näyttelykissana.

Itse en ymmärrä yhtään näitä näyttelykissa-asioita, en tunne yhtään sellaista kissaa, vain tavallisia maatiaiskissoja, joilla ei ole papereita.
Siksi onkin hyvin mielenkiintoista tutustua kissaharrastuksen siihen puoleen. Toivon edelleenkin näitä juttuja, uutisia ja kuvia.

Hyvää talven jatkoa teille kaikille!

Maija aikuistuu...

Niin tuo "pehmeä hellyyttävä" aika pikku kissanpentuna alkaa olla ohi Maijan elämässä.
Kävimme eläinlääkärissä 3.3 ja Maija sai niskaansa mikrosirun ja Malla sai vuotuisen rokotuksen ruttoa ja flunssaa vastaan. Mallan kuntoa muutoinkin katsottiin, ei ollut sydämmessä ainakaan lyöntien suhteen moitittavaa eikä myöskään hampaissa ollut sanottavsti hammaskiveä.

Suomen Kissaliiton sääntöjen mukaan tulee näyttelykissalla olla mikrosiru kun se täyttää kymmenen kuukautta. Itse toimenpide ei ole kovin suuri, mutta tuo neula jolla siru pistetään kissan nahan alle on aika paksu ja varmaan tuntuu kipeästi, ehkä!

Malla aikoinaan karjui kuin leijona ja nytkin olin varautunut, että Maijaan sattuu kovasti. Siitä jo etukäteen anteekispyytäen juttelin Maija-kissani korvaan. No, toimenpide oli nopea ja Maija ei edes naukaissut oli vain hieman hämmästyneen oloinen kun sitten pujahti ihan joutuin omaan kuljetusboksiinsa.
Tuo kuljetusboksiin meno ei Maijalle ole oikein mieleen ja vaikka kissa on vielä pieni niin sillä on kyllä voimia panna hanttiin.

Sanovat, että mitä nuorempana kissa saa sirun se ei tunnu ehkä ollenkaan kipeästi ja näin voi ollakin. Silloin oli säännöt toiset kun Malla sai sisrunsa ja kissa oli iältään yli kaksi vuotta. Ehkäpä siinä syy Mallan karjumiselle tai harmittiko muuten vain koko touhu.

Niin, että nyt on siruasiakin sitten hoidettu ja ei asia ainakaan pääse unohtumaan ja ei ole esteenä sitten aikanaan näyttelyyn mentäessä.
Vielä käymme näyttelyssä pari kertaa nuorten luokassa Turussa ja Helsingissä ja jo toukokuun näyttelyssä täällä Tampereella on Maija aikuinen ja kilpailee sertistä luokassa yhdeksän. Siitä se sitten alkaa.......

hieman lisäystä 14.3 illalla.
Nyt on tullut Turun näyttelyyn vahvistuskirje ja siinä on myös tuomarijaot. Maijan arvostelee tuomari nimeltään Anna Wilczek Puolasta. Tuomari on minulle aivan outo ja yhtään en osaa ennakkoon arvata mitä hän pitää Maijasta ja miten yleensä suhtautuu koko manx-rotuun. Toisaaltan on ihan kiva kun tuomari on meille Maijan kanssa uusi eli yhtään ei tiedä mitä tuleman pitää.

Maija-Maitoparta!

Luin innolla sun kokemuksia kissasi kanssa. Vaatii aikaa ja innostusta harrastaa näyttelyitä. Kovasti ovat pennut suloisia .
Lähetän videon katseltavaksi, mitä kisut saavat aikaan.
http://www.youtube.com/watch?v=q1dpQKntj_w

Olipas kiva

Olipas kiva linkki! Kiitos, atsaleea! Kyllä kisut on mainioita. Ihan minä ääneenkin kikattelin, niin hauskoja juttuja siinä oli.

Kiitos!

Kyllä kissat osaavat!
Tuossa osiossa missä kissa oli aivan ihmeissään tulostimen kanssa on jotain aivan tuttua täällä meilläkin. Olen joutunut viemään Maijan pois huoneesta, että olen yleensä voinut käyttää tulostinta.
Ääni ja paperin liike on kissasta vallan hauskaa. Monet yritykset on myöskin torjuttu kun kissa haluaisi kulkea yli näppäimistön.
Mutta kissa on yksi perheenjäsen ja huomion kipeä joskus aivan mahdottumuksiin saakka.

Kyllä kissat ovat ihania

Kiitos taas kissakuulumisista. Luen mielenkiinnolla nämä näyttelyjutut. Siitä ei ole minulla mitään kokemusta ja siksikin kiinnostaa.
Vaatii todellista sitoutumista siihenkin asiaan, että jaksaa hoitaa kaikki näyttelyihin liittyvät jutut. Odottelen tarinaa seuraavasta näyttelyreissusta.

Seuraava näyttely...

niin se on lauantaina 27.3. Turussa. Huomenna Maija laitetaan näyttelykuntoon, kynnet leikataan,( terävät päät )korvat putsataan ja turkki kammataan ja ehkä laitetaan hieman sähkönpoistoainetta jos siltä tuntuu.
Illalla pakataan kaikki tarvikkeet valmiiksi mukaan, häkkivaatteet, hiekat ja vähän ruokaa, jotain herkullista.
Kuljetusboxsi laitetaan valmiiksi ja jo esille, että tyttö ehtii sitä tutkia kenties käydäkin siellä sisällä.
Tärkeät paperit mukaan rekisterikija ja vahvistuskirje.
Sitten vain ajella huristetaan lauantaina aikaisin aamulla Turkuun ja katsotaan mitä päivä tuo mukanaan. Mitään suuria odotuksia ei meillä Maijan kanssa ole, kunhan tyttö vain esiintyy kauniisti ja on kiltisti tuomarin pöydällä. Mitään sellaista sähinää tai suhinaa ei sitten saisi kuulua ja tuskin Maija sellaista tekeekään, kiltti ja hyvin käyttäytyvä kissa.

En tiedä tuliko tämä kuva nyt ihan oikein?

Jatketaan tähän 5.4

Näyttely meni ihan hyvin, Maija esiintyi kiltisti ja kaikinpuolin olin kissaani tyytyväinen. Tuomarin parhaan valinnassa tuli kuitenki häviö, hävittiin nuorelle eurooppalaiskollipojalle. Poika oli komea ja tuomarin mielestä ns "valmiimpi" kuin Maija.

Pentu-ja nuorten luokassa kissat arvostellaan yhdessä eli uros-ja naaraskissat. Sitten kun kissat täyttävät 9 kuukautta ne siirtyvät avoimeen luokkaan ja siellä ne sitten arvostellaan aina erikaseen eli uros-ja naaraskissat.
Tähän tuomarin parhaan valintaan tuomari kutsuu niitä kissoja joita hän on arvostellut ja näistä valinnut ne joiden joukosta sitten valitaan se paras.
Pennut, nuoret, aikuiset urokset ja aikuiset naaraat. Kastraattikissojen valinta tapahtuu samoin mutta siinä on sitten vain kastraatti urokset ja kastraatti naaraat.

Yhdeltä tuomarilta voi siis kategoriasta mennä paneliin yhteensä kuusi kissaa, mutta ei välttämättä. Joskus ei tuomarilla ole arvosteltavana esim yhtään naarasta tai vaikkapa pentua. Mutta voi olla niinkin, että tuomari ei valitse parastaan eli ei nominoi kissaa vaikka hän olisi arvostellut esim naaraita. Hänen mielestään kissa ei ole riittävän hyvä eli ei omaa hyviä rotuominaisuuksia.
( ja tämähän on sellainen ns tuomariasia ) Yleensä kuitenkin tuomari valitsee eli nominoi kissan jos hänellä on sellainen ollut arvostelussa.
Itse paneeli koostuu eri tuomarin parhaista kissoista kategorioittain. Kerron sitten joskus erikseen tästä paneelin kulusta.

24.4 Maija menee Helsinkiin näyttelyyn ja on siellä eka kertaa aikuisena eli Maijan luokka on tuo avoin eli yhdeksäs luokka. Ja tästä se sitten alkaa sertifikaattien keruu. Olen laskeskellut näin, että tänä vuonna voisimme kerätä yhteensä kuusi sertiä ja jos se onnistuu niin silloin Maija olisi kansainvälinen championi eli IC.
Jotta tähän päästään pitää Maija saada ainakin yksi serti ulkomailta luokassa 7. Tämä avoin luokka on tavallaan kotimainen mutta sitten jo luokka seitsemän on sellainen, että ainakin yhden sertin tulee olla jostain muusta maasta.
Tätä asiaa tuumitaan sitten joskus marraskuussa eli katsotaan sitten...

Maijaa ei näyttelyt paina, ainakaan vielä

Kivoja kuulumisia

Kiitos taas valaisevasta kirjoituksesta.
Hienosti Maija pärjää, johan kuvista näkee kuinka ihana kissa se on. Kaikki väritkin niin kauniit. Vaikka en mitään näyttelykissoista ymmärräkään, ymmärrän kyllä sen kuinka tuokin harrastus vie mukanaan.

Ajatella, että pitäisi lähteä ulkomaille näyttelyyn. Minulla kyllä jäisi lähtemättä.

Hyvää kevään jatkoa sinulle ja kaikille kissoillesi!

Ulkomaille näyttelyyn..

Onneksi ei ihan vielä ole se ajankohta kun pitää miettiä ulkomaista näyttelyreissua. Onhan se erilaista ja aika työlästäkin lähteä eläimen kanssa ulkomaille.
Muistan kuinka innolla aikanani lähdin ensimmäiselle näyttelymatkalle Sylvi kissani kanssa. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja jos oikein muistan se matka oli silloiseen Tsekkoslovakiaan Mostin pikku kaupunkiin.
Siitä se alkoi ja monissa maissa on tullut näiden vuosien aikana käytyä.
Monet matkat ovat olleet yhteismatkoja ja näin on ollut rohkeutta lähteä mukaan. Matkailu avartaa ja kokemukset tuovat varmuutta näillekin touhuille.

Tässä nyt lähiaikoina Maijalle tulee uusi kokemus. Me lähdemme ensi viikolla viikon matkalle Hollantiin ja kissat menevät kissahotelliin täysihoitoon. Muille kissoille tämä ei ole uutta mutta Maijalle tämä on ensi kerta.
Kaikki neljä kissaa saavat yhteisen ison "kaksion" ja näin ei Maijakaan tunne olevansa yksin. Varmaan Maijasta voi kaikki tämä tuntua aluksi hyvinkin oudolta, mutta onhan siinä mukana tutut omat kissakaverit.
Tuleehan minullekin ikävä kissojani, vaikka tiedän niiden olevan hyvässä hoidossa. Tunnen kissahoellin pitäjän jo hyvin monien vuosien takaa ja näin voin luottavaisin mielein lähteä nauttimaan merimatkasta ja sitten paikan päällä tulppaaneista.

23.4 Eilen 22 päivä Maija täytti 10 kuukautta ja on siis kissanäyttelymaailmassa aikuinen. Aikuin! tuo minun pieni ihana kissani, eipä juuri siltä vaikuta pentu mikä pentu...

Kissojen oleskelu kissahotellissa meni hyvin ja tänne kotiin hurahtivat viime maanantaina hoitajansa Elisen autokyydissä. Heti riensivät ulos kissatarhaan ja sitä edestakaisin menoa kesti jonkin aikaa mutta sitten oltiin aivan kuin ennenkin kotosalla. Illalla kuitenkin kaikki kissat kokoontuivat meidän tykömme tänne makuuhuoneeseen ja kehräys ja hurina oli melkoinen tässä korvani juuressa.
Olihan kuitenkin ollut ikävä, ainakin jonkin verran.....

Huomenna me sitten Maijan kanssa menemme Helsinkiin kissanäyttelyyn ja katsotaas mitä siellä sitten aikuisten luokassa Maija-Maitoparralle sanotaan. Kovasti on tyttöni vielä "pentu".
Tuossa näyttelyssä palkitaan myös vuoden 2009 Suomen Kissaliiton voitokkaat kissat ja meillä on Maijan kanssa ilo hakea Malla-kissan veteraaniluokan palkinto kategoriassa III. Malla on sijalla kaksi samoin kuin edellisenä vuonna.

Laitan tähän kuvakollaasin, mutta en yhtään tiedä näkyykö tämä oikealla tavalla!!!Jotain outoa tässä nyt kuitenkin on.

Laitan kuvan uudelleen Aijaan kautta

siis tulppaaneita meille..

Onnea matkaan.

Peukkuja pidetään pystyssä.

Hellävaraisia Onnenpotkuja

Hellävaraisia Onnenpotkuja pikku Maijulille!

Onnea matkaan!

Onnensilitykset Maijalle ja onnenpotkaisu emännälle!

Ihania kukkakuvia olet ottanut. Lisääkin tietysti näemme ja kuulemme kuulumisia.

Mennyt ja tulevat näyttelyt

Niin Helsingin näyttely on sitten jo historiaa ja hyvin meillä siellä meni, Maija sai sertin.

Siitä olenkin jo muualla kertonut mutta nyt vielä ihan virallisesti tietona tänne.
Serti oli ensimmäinen CAC ja näitä pitää saada kolme, jotta kissa valmistuu Championiksi. Seuraavat tilaisuudet ovat nyt 15 ja 16 toukokuuta täällä Tampereella. Jos Maija saa molempina päivinä sertin on meillä täällä kotona sitten sunnuntaina kissa joka on arvoltaan championi. Toivottavasti näin myös on.
Koskaan ei voi olla varma miten näyttelyissä käy, aina voi tapahtus mitä vain sellaista ennalta arvaamatonta joka niin sanotusti sekoittaa pasmat.
Näihin asioihin pätee hyvin sananlasku "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla" Melko luottavaisesti kuitenkin odotan lauantaita ja sitten vain katsotaan miten asiat menee.
Oli miten oli, sitten kesän pidämme Maijan kanssa vapaata näyttelyistä ja vasta syyskuussa ajatellaan uusia koitoksia.
Silloin kun minä aloittelin näissä touhuissa ei kesäisin ollut Suomessa näyttelyitä, mutta nykyisin niitä on tasaisesti ympäri vuoden.

Maija kasvaa ja kehittyy ja nyt sitten Maijalle tuli ensimmäinen juoksu eli kiima.
Voi pientä kissaa, ei se oikein itse tajua mikä sen mieltä niin kovasti sekoittaa. Onneksi Maija ei ole kovin suuriääninen vollottaja ja laulaja. Aika viehko neito kaikin puolin, mutta kuitenkin olisin vielä toivonut kissani olevan ilman näitä juoksuhömpötyksiä.
Kerron sitten lisää kun olemme käyneet Tampereen molemmat näyttelyt....

Niin ja onhan meillä vielä eräs mukava juttu lauantaina, Malla-kissa palkitaan Pirkanmaan rotukissayhdistyksen vuoden 2009 parhaana veteraanina kategoriassa kolme. Malla tosin ei itse ole siellä paikalla vaan voi sitten illalla ihan rauhassa ihastella palkintoaan täällä kotona.
Mallan näyttelymotto on ollut hyvästä menestyksestä huolimatta aina tämä:
"poissa hyvä mutta kotona paras"ja "oma koti kullan kallis"
Malla onkin oikea kotikissa vaikka omistaakin rotupaperit.

Viikko vierähtänyt näyttelystä....

Kiireinen viikko vierähtänyt täynnä kaikenlaista touhua ja tohinaa. Ja sitten vielä kaiken päälle iski tosi paha flunssa.

Se taisi mennä näin, Malla sai pokaalinsa ja kunniakirjan, Maija sai sertinsä ja valmistui championiksi ja minä ilmeisesti sain siinä sivussa kaupanpäällisiksi tämän nyt niin pahasti jylläävän flunssan.

Eli jokaiselle jotain kotiin tuotavaa.
Viikolla me sitten Penan kanssa kävimme eläinlääkärillä ja nyt Pena-poika on kuin keritty lammas. No tai pikku leijonaa Pena taitaa enempi muistuttaa pää ja niska kun ovat vahvan turkin peitossa ja keskikroppa on ajeltu.
Ulkonäkö Penalla on tietysti nyt aika eriskummallinen mutta olostaan kissa nauttii ja mennä tohetlaa tosi iloisena. ( kuuma turkki ei haittaa helteessä )
Liitän mukaan muutaman kuvan. Toisessa kuvassa on Mallan veteraanipokali ja pienempi pokaali on Maijan, sen Maija sai näyttelyssä kasvattajaltaan.
Toinen kuva on kaveruksista Pena ja Maija

Tässä kaverukset

Pokaalit

Tervehdys!

Toivottavasti flunssasi on jo nujerrettu, on sääli kesällä sitä sairastaa. yhtä kurjaa talvellakin, mutta olisi sitä kesällä muutakin tekemistä.

Hienosti ovat taas menestyneet sekä Malla, että Maija. Komeat pokaalit, rusetit kotiin tuomisina. Teillä täytyy varmaan olla jo palkintokaappi.

Joko olette päässeet kissojen kanssa nauttimaan maalaiselämän iloista? Ainakin olette pistäytyneet pikaisesti.

No, odotellaan niitä kesälaitumia. Ehkä minäkin pian pääsen lähtemään kotipuoleen.

Kiitos kauniista kuvasta, jonka olit siirtänyt blogiini!

Hyvää kesän jatkoa teille kaikille!

Kyllä voikukkakin on kaunis

Jotain Maijasta

Maijan kesä on mennyt minun mielestäni ihan hyvin. Varmasti Maija on myös tätä mieltä.
Aamupäivän lenkit valjaissa ovat aina päivän kohokohta ja sitten päivä kuluukin melkein tarhassa köllötellen. Usein Pena-kissa on myös siellä tai ainakin käväisee toivossa saada jokin herkkupalan Maijan kupista. Pena on sellainen "pieni kerjäläinen" eli hyvin perso ruualle ja Maijan penturaksut ovat myös Penan herkkua.
Maija on kovasti itsenäistynt ja ottaa koko ajan oppia isommista kissoista.
Yöt Maija viettää tuolla avovintin puolella ja vain joskus aamuyöllä tulee tänne alas meidän luoksemme. Meillä täällä näin lämpimällä on sellaiset avoimet ovet eli ovi vintille on avinna ja kissat saavat valita mieleisensä paikat kuka mistäkin.
Tärkein sääntö on: ulko-ovi on pidettävä ehdottomasti kiinni aina silloin kun Maija on rakennuksessa. Tuskin Maija, vaikka pääsisikin vapaasti ulos pihalle kuljeksimaan lähtisi kovin kauas, mutta ei oteta sitä riskiä.

Kissa joka tutustuu pihapiiriin talutushihnassa kulkee vapaana myös näitä tuttuja reittejä, kokemusta tästäkin asiasta löytyy.
Meillä täällä on aina silloin tällöin vilkkaita poikia (olen isotäti heille) ja heille olenkin sanonut, että jos Maija sattuu pääsemään ulos pitää vain olla rauhallinen ja tulla sanomaan minulle. Maltti on tässäkin asiassa valttia.
Tällaisin kesäkuulumisin Maijan kesästä.
Terveisin teille kaikille, ekana Ymille.