2.10.2009

Tämän päivän aatoksia ja tunnelmia.

Syyskuu sitten meni että hujahti.
Kaunis sää ja mukava retki lappiin ovat muistoina kuluneesta syyskuusta.

Caran kuolema vie taas aatokseni surullisempiin muistoihin.

Mutta toivottavasti tämä alkanut lokakuu tuo mukanaan iloisempia asioita ja mielenikin tästä virkistyisi.
Kahden viikon kuluttua lähden Kreetalle pariksi viikoksi, etsimään kesän viime säteitä ja auringonpaistetta sieltä.
Pääsenpähän irti näistä synkistä ajatuksistani, kun olen taas aivan uusissa maisemissa.

"Jutun juuri" on minullakin totaalisesti kateissa, ja mikään ei kiinnosta.
-Ei ainakaan keskustelut tuolla toisella puolella.
Ne kun ovat myös minun mielestäni kääntyneet aivan kummallisiksi.
Panettelua, syytöksiä puolin ja toisin. Ikävää luettavaa.
Siellä on myös sopimatonta kielenkäyttöä, johon en ole tottunut.

Parempi kai vetäytyä pois sieltä, kuin mennä niihin mukaan.
Monet varmasti ajattelevat, että: "Voi mikä raukkis ja nössö, kun ei uskalla tulla mielipiteitään esittämään!"
Mutta en välitä siitä!
Saan vain mielipahaa noista kirjoitteluista.

Tämmöisiä mietin tänään.

Tämä melankolinen sävelmä on soinut tänään ahkerasti - sopii hyvin fiiliksiini..

http://www.youtube.com/watch?v=IXjkYKlvpkA

fantasiaa

4.10.2009

Olen taas mietiskellyt syntyjä syviä.
Nämä kauhistuttavat luonnonmullistukset tuolla Indonesiassa ja Jaavan saarella ovat päällimmäisenä. - Maanvyöryt, kotien sortuminen, ihmisten suunnaton hätä siellä.
Avustusten ja auttajien puute ja riittämättömyys pistävät mielen matalaksi.

Mieheni sanookin usein, että "älä ota koko maailman murheita kannettavaksesi". Näin kai sen pitäisi olla.
Voinhan kuitenkin pienellä avustuksella punaisen ristin kautta edes vähän auttaa ihmisiä siellä.

Muistuu vain mieleeni nuo tsunamin tuhot Thaimaassa.
Sieltä täpärästi pelastuimme, mutta niin moni jäi sinne "suuren aallon" syövereihin.
Surua ja menetyksiä kokivat monet suomalaisetkin muiden joukossa.
Näitä mietin...

10.10-2009

Aleksis Kiven päivänä.

Syksy tekee tuloaan.
Päivä paistaa kuitenkin ja ilma on kuulaan kirpeä.

Oloni on seesteisen hyvä ja onnellinen.
Kovasti jo odottelen matkaani etelän lämpöön ja aurinkoon.

Karvinen oli taas portaan pielessä ruokaa pyytelemässä.
Arkuus alkaa jo häipyä, mutta koskea ei saa, eikä sisälle ole pyrkimässä.

Pihapiiriimme on ilmestynyt kaksi muutakin kissaa.
- Harmaa rotukissa ja musta kollikissa.
Mistähän nekin ovat lähtöisin?
Etteivät vain olisi hylättyjä kesäkissoja, kun tässä on noita kesämökkejä lähistöllä?
Eivät ne ole tavallisia maalaiskissoja, kun ruokaa tulevat pyytelemään ihan ovelle asti. En ole niitä aikaisemmin nähnyt.

Olen tässä viime päivät yrittänyt saada vanhoja valokuvia jonkinlaiseen järjestykseen.
Harmi vain, kun en itsekkään muista enää, että mistä ja milloin ne on otettu.
Olen skannannut niitä koneelle ja siinä sitä riittääkin puuhaa.
Kuvat kun ovat suloisessa epäjärjestyksessä pahvilaatikoissa ilman mitään kansioita.
Vahoja mustavalkokuvia olen myös skannannut koneelle epälukuisen määrän.

Ihan mielenkiintoista, mutta aikaa vievää puuhaa.
Onkohan niistä kuitenkaan mitään iloa muille kuin itselleni?

Näihin kahteen kuvaan liittyy myös muistoja - tosin ikäviäkin...

Tässä poseeraan Karthagon raunioilla (huom. tyylikkäät aurinkolasit!)
-Matkalla olimme 50-vuotisiani karussa.
Siellä ollessamme kuulimme suru-uutisen Estonia-autolautan uppoamisesta.

Tässä on kuva vuodelta 2003.
Iki-ihana paikallis- oppaamme Lenard on siinä pitelemässä albinokilpikonnaa, käydessämme kilpikonnien suojelufarmilla.
-Seuraavana talvena tsunami vei mennessään hotellin, jossa lomailimme.
-Myös Lenardin taisi aalto viedä mennessään.
-Ainakaan hän ei enää vastannut sähköpostiin eikä tekstiviesteihin.

15.10.2009

Matkan odotusta.

Laukku on jo osittain pakattu, vielä viimehetken tarkistus.
Aina sitä kuitenkin jotain unohtuu, mutta enpä stressaa sillä.
Täyteen ahdettu laukku - lukemista, ruokatarvikkeita, hygienia -juttuja yms.
- mahdollisemman vähän vaatteita.

Lukemista ainakin riittää, kun olen kerännyt uusimpia lukemattomia aikakauslehtiä puoli laukullista mukaani.
Niitä tulee minulle ihan liikaa, mutta lomillani niitä sitten luen mielelläni.
Pehmeäkantisia pokkareita olen myös varannut matkalukemisiksi.

Onpa ihanaa taas lähteä muihin maisemiin ja lämpimään auringonpaisteeseen.
Toki voi sää olla vaihtelevaa tähän vuodenaikaan Kreetallakin.
Mutta aurinkoisia päiviäkin mahtuu varmasti kahden viikon lomalle.

Tarvetta on pitää myös taukoa täällä netissä roikkumisesta.
Pohdin myös olisiko aika siirtyä muille foorumeille kirjoittelemaan?
En enää tunne seniorinettiä "omaksi paikakseni", sellaiseksi kuin se oli alkutaipaleillaan.
Toki ymmärrän, että täällä on oikeus kaikilla kirjoitella, mutta …
jotenkin vain tuntuu, etteivät juttuni ja kuvani jaksa kiinnostaa
muita täällä. Se on hyvin turhauttavaa.

Iloisuus ja hyvä fiilinki on kadonnut...?
Tämä on nyt vain näitä mutu-tuntumia, mutta katsotaan nyt...

Vapaaehtoistahan tämä kirjoittelu on itse kullekin.

Loman jälkeen katson sitten mitkä ovat fiilikset?
Jatkanko matkakertomuksen ja -kuvien kanssa, vai siirrynkö lukijajoukkoihin??

Hyvää syksyä kaikille!

Hyvää matkaa!

Hyvää matkaa sinulle ja tervetuloa palattuasi kirjoittelemaan.

Hyvää matkaa Ida!

Toivotan lämpimästi hyvää matkaa!

Totta on, että ilmapiiri on kärsinyt näistä hyvinkin ikävistä jutuista mitä täällä on viime aikoina ollut.

Olen itse ajatellut, että ei ole minun häpeäni, jos joku muu kirjoittaa rumasti ja vain toisia loukatakseen ja arvostellakseen. Itse en tiedä ketään täällä loukanneeni, jos niin olen tahattomasti tehnyt niin sitä pitää pyytää anteeksi.

Olen lukenut kaikki juttusi ja katsellut kuviasi. Ne molemmat tuottavat iloa ja hyvää mieltä.

Olen skannannut vanhoja kuvia koneelle ja niitä katsellessa tulee nostalginen olo ja tunteetkin myllertävät. Löytyi jopa pari kuvaa ajalta jolloin isäni oli sotasairaalassa sodan aikana.

Alppitatar syksyväreissään.

Hyvää matkaa Ida!

Nauti matkastasi ja tuo ihmeessä matkakuvasi meille katseltavaksi.
On ilo katsella kuviasi ja tehdä nojatuolimatkoja kanssasi.
Kiva kun sinulla on vielä mahdollisuus matkustella on sitten kiikustuolissa kiva muistella.
Terkkuja Kreetan lämpöön

Kiitos!

Kiitos ystävät!
Hyvällä mielellä lähden matkaan.

Jatkosta en tiedä, mutta katsotaan sitten...

Heippa!

2.11.2009

Kotona taas!
Pitihän se kurkata tänne seniorinetin kuulumisia.

Vähän olen H-Moilasena ja huuli pyöreänä!
Täällähän on tullut tai tulossa paljon uudistuksia!
En ole vielä kaikkeen perehtynytkään, mutta käsittääkseni ainakin blogeihin ja kuvagalleriaan on tulossa muutoksia.
Tuo rekisteröinti on mielestäni ihan hyvä asia, mutta tyrehdyttääkö se nyt keskustelun vähäiseksi? - Aika näyttää...
Pitäisi vain hieroa harmaita aivosolujaan, ja tsempata itseään uusien asioiden ja keskustelujen pariin.
Kivoja aiheitahan täällä riittää...

Tuntuu vain siltä, että keskustelu on siirtynyt tänne blogipuolelle.

Tämä kylmyys ja pimeys vaativat taas totuttelua.
Onneksi olen saanut olla terveenä, eikä mitään sikaflunssan oireitakaan ole.

Laitan kertomusta matkastani kuvien kera, kunhan ennätän.
- tässä uudistuksia odotellessa...

20.11.2009

Taas on tullut aika karistaa pölyt (oikeammin kurat ja loskat) jaloista ja lähteä lomalle aurinkoon ja lämpöön.
Huomenna lennämme kuukaudeksi Thaimaahan, paikkaan joka on vienyt sydämemme.

Kovasti onkin ollut synkkää ja pimeää tämä marraskuun sää. Vettä sataa ja kuraiset kylätiet eivät paljon houkuttele reippailemaan.
Sain mieheltäni uudet kävelysauvatkin, mutta en ole niitäkään vielä ulkoiluttanut.
Täällä sisällä vain käpsehdin ja uneksin lomasta - jospa siellä sitten tulisi enemmin liikuttua?
Olen tällainen haahuilija, enkä osaa oikein "tarttua hetkeen".
Pitäisi olla onnellinen ja tyytyväinen, että kaikki on hyvin.
Saanhan herätä aamuisin onnellisena ja samoin iltaisin sulkea silmäni ilman kipuja ja suurempia murheita.

Onneksi olen suhteellisen terve ollut, eikä pahempia nivelvaivojakaan ole ollut.
Sikainfluenssa-pistos jäi nyt sitten saamatta, mutta eiköhän tässä selvitä ilmankin.

Tämä minun blogini täyttyy matkoistani - lähtöä ja kotiinpaluuta, mutta nämä ovat minulle tärkeitä asioita.
Aion matkustella ja hakea matkoiltani uusia kokemuksia ja elämyksiä ihan niin kauan kuin pystyn siihen.

Raja voi tulla piankin vastaan, joten voimien mukaan vielä mennään ja jatkossa sitten vain unelmoidaan matkoista.

Täytyy vain oppia elämään täysillä niinkuin jokainen päivä olisi se viimeinen...

Hyvää matkaa!

Hyvää matkaa sinulle ja nauti olostasi!

Idalle

Mukavaa ja lämmintä matkaa.
Nauti olostasi ja unohda tämä syksyn synkkyys.

29.12.2009

Näin se aika on vain vierähtänyt nopeasti.
Matka Thaimaahan on muistojen joukossa ja kaukokaipuu on taas vallannut pienen mieleni.
Aurinkoon ja lämpimään halajan, kun en tästä talvesta ja kylmästä pidä laisinkaan.
Onneksi saimme valkean lumipeitteen tännekin - valaisee maisemaa mukavasti.
Joulun aika meni makoillessa ja herkkuja syödessä.
Lapset ja lapsenlapset käväisivät tervehtimässä.
Mukavaa olikin kun oli melkein koko "pere" ympärillä touhuamassa.

Kissojani kaipaan vielä kovasti.

Nyt seurailen vain lintulaudan vilkasta touhua ikkunastani.
Siellä riittääkin hyörinää ja katseltavaa.

Olen muutenkin ollut vähän allapäin ja huonossa kunnossa.
Sunnuntaina istuin naapurikunnan terveyskeskuksen päivystyksessä monta tuntia -omassa kunnassa ei päivystetty???
Sinne tuli äkkilähtö, kun karmeat selkäkivut yllättivät.
Onneksi sain apuja ja ohjausta jatkotoimenpiteisiin.
Näytteitä ja kontrollitutkimuksia niistä - omalle lääkärille vasta 20.1.
-Virtsanäytteessä ei onneksi ollut bakteereja, mutta sen verisyys täytyy selvittää. Lääkäri epäili kiviä virtsatiehyeissä.
Litalgin auttaa aika hyvin kipuihin ja saan nukutuksi.

Tänään ei ole paljon kipuilua ollutkaan ja toivon, että mahdolliset kivet siellä viertsatiehyeissä poistuisivat virtsan mukana.
Täytyy vain muistaa juoda riittävästi, se kun minulla tuppaa unohtumaan.

Matkallakin jo tunsin vähän oireita.
Siellä kuumassa ilmastossa kun on tuo tankkaus tärkeätä.
-Virtsa väkevöityy ja kiviä voi muodostua siitäkin. (mutu-tuntumaa)

Mutta jospa tämä tästä ...
Paistaa se päivä vielä risukasaankin!

Jotain mukavaakin sentään:
Poikani kissa tulee hoitoon meille uudenvuoden aattona.
Saamme pitää Siriuksesta huolta pari viikkoa.
Nuoret lähtevät Sri Lankalle asti sukeltelemaan ja lomaa viettämään.
- Taas yksi huolen aihe lisää...

Tämmöisiä tuumin vuoden vaihtumista odotellessa...

7.1.2010

Tämän päivän kuulumisia:

Nyt on sitten siirrytty uudelle vuosikymmenelle.
Talvinen sää on koetellut meikäläistä kovin ottein.
Pakkanen on paukkunut ja lumipeite vain kasvaa.
Tänään on lunta tuprutellut oikein tuiskun kanssa.

Onneksi ei ole ollut mitään tarvettakaan lähteä tuonne "raittiiseen" ulkoilmaan.
Olen täällä tuvassa lämpimässä pesässäni kuin karhu talviunillaan.
Luen ja katselen urheilukisoja TV:stä.
Paljon on ollut iloista seuraa myös Siriuksesta, joka tuntuu viihtyvän täällä hyvin.

Pojaltani tuli odotettu viesti Sri Lankalta.
Kaikki on hyvin ja he nauttivat siellä auringosta ja lepäilevät.
Sukellushommat ovat jääneet aika vähiin, kun vesi on ollut sameahkoa ja kaloja vähän. -Se on kyllä ihmeellistä, koska Hikkaduwan alue on kuuluisa sukeltajien mesta.
Nyt vain huoli on heidän paluustaan, kun Heathrowin kenttä on kaaoksessa kylmyyden ja lumen vuoksi. -Heillä kun on välilasku siellä, ja töihin pitäisi ajoissa ehtiä.

Oma terveyteni askarruttaa myös.
Onneksi virtsan kontrollinäyte oli puhdas, ja lääkäriin on aika parin viikon päästä.
Minulla kun löydettiin kymmenisen vuotta sitten munuaisista suuri kysta, joka silloin todettiin hyvälaatuiseksi, eikä sille tehty mitään.
Nyt alkoi sekin vaivaaman - entä jos sittenkin selkäkipuni johtui siitä?
Toivottavasti asiat selviävät.
Onneksi kivut ovat hellittäneet.

Aurinkoa kaipaan ja lämpöä.
Äkkilähtö etelään on suunnitelmissa taas - kunhan saan lääkäriltä siihen luvan.

14.1.2010

Eilen sitten saapuivat matkalaiset onnellisesti kotiin.
Kaikki hyvin siltä osin.
Kotimatka sujui ilman ongelmia -koneen vaihdot sun muut.
Kone Heathrowista saapui ajallaan, ja rinkatkin saapuivat perille ilman mitään laukkuhärdelliä.

Sirius lähti sitten omaan kotiin ja ihan jäi taas ikävä vaivaamaan.
Onhan se outoa, kun ei ole tuota symppistä karvakerää tuossa jaloissa pyörimässä.
Mutta aina se on tänne tervetullut hoitoon, jos vain ollaan kotosalla.

Uskalsin jo varata matkan - reilun viikon kuluttua olisi lähtö.
Lääkärissä täytyy vielä käydä ennen reissua, mutta uskoisin kaiken olevan kondiksessa, kun ei ole noita kipujakaan ollut.

Olen tässä aikani kuluksi harjoitellut Picasassa "elokuvan" tekoa kuvistani.
Mielenkiintoista sekin, kuten kaikenlainen muukin puuhastelu kuvien kanssa.
Media Playerillä on sitten mukava katsella videonpätkiä kuvistani.

Että tämmösiä tällä kertaa..

voimatauluni

21.1.2010

Hrrrrr,hrrrrrr tätä hyytävää kylmyyttä!
Tämä on sitä talvea pahimmillaan.
Kylmyys tunkee luihin ja ytimiin.
Ei puhettakaan ulos menosta.

Eilen oli tosin pakko lähteä lääkärireissulle, mutta muuten on ulkoilu rajoittunut postilaatikolla käyntiin ja roskien viemiseen.

Lisäksi on vielä flunssakin iskenyt juuri matkan kynnyksellä.
Nenä punaisena turskin ja niiskutan, mutta ei onneksi ole kuumetta.
Lentomatka voi olla hankala nuhaisena, mutta täytynee varautua nenäsuihkeella ja särkylääkkeillä.- Eiköhän se siitä...
Mukavampihan se on "potea" siellä perillä lämpimässä, kuin täällä talven keskellä.

Lääkäri määräsi lisätutkimuksiin, jonka melkein jo arvasinkin.
Alavatsa tutkitaan ultralla, että saadaan selvyys mikä siellä kaihertaa.
Nivelpsorin kontrollitutkimukset ovat myös edessä.
Mutta nämä sitten helmikuun puolessa välissä, ja nyt mennään näillä eväillä. - En ota niistä vielä paineita.

Mukavasti on rekkaantunut uusia henkilöitä tänne seniorinettiin.
Kunpa vain kirjoittaisivat jatkossa myös. - Monella se jää tuohon esittäytymiseen, eivätkä sen jälkeen anna kuulua itsestään. - Sääli.
Uutta verta kaivattaisiin, ettei tämä jutustelu jäisi meidän "vanhojen" kontolle.

Matkaan lähden positiivisin ajatuksin ja hyvällä mielellä.
Laukkuun pakkaan paljon lukemista ja toivon jaksavani vähän kävelyreissujakin tehdä.
Lepäilyä ja rentoutumista...

17.2.2010

Tämän päivän mietteitä:

Talven hyinen ote ei vain ota hellittääkseen.
Kylmää on ollut ja luntakin taas hiljalleen satelee.
Mutta kevättä kohti mennään kuitenkin.

Nyt on sitten nuo tutkimukset tehty ja oman lääkärin kommentteja tuloksista odottelen.
Sen verran tuosta ultrasta sain tuloksia, ettei ainakaan virtsakiviä näkynyt - hyvä se...
Mutta tuo kysta munuaisissa on suurentunut ja lisäksi löytyi oikein rypäs kystia munanjohtimesta.
Taitaa olla reissu gynelle edessä tarkempiin tutkimuksiin.
Sieltä saattaa löytyä syy näihin outoihin kipuiluihin alavatsassa, kyljissä ja alaselässä.
Voipi olla edessä jopa leikkauksia - mutta eipä murehdita etukäteen.

Olo on muutenkin alavireinen ja ahdistunut???

No huomenna lähden mieheni kaveriksi Eestin reissulle loppuviikoksi.
Jospa se piristäisi mieltä ja muutenkin virkistäisi olotilaani.
-Kampaajalla ajattelin ainakin käydä ja käsityöliikkeissä etsimässä löytöjä.
- Jospa löytäisin jotain ihania alusvaatteita - ne varmasti ilahduttaisivat
niin minua, kuin miestänikin.
-Muita vaatteita ja asusteita on riittävästi, varmasti riittävät lopun elämäni ajan. -Ovat ainakin omasta mielestäni hyvälaatuisia ja ajatonta mallia.
Olen aikoinani niitä hankkinut valtaisat määrät, enkä ole raaskinut kaikista luopuakaan.
-Jos vain pysyn "formussani",niin eipä ole asiaa vaatekauppoihin shoppailemaan.
-Alusvaatteita täytyy kuitenkin uusia, ja niitä löytyy huokealla tuolta Eestinmaalta -kauniita malleja ovat.

Tässä näitä höpinöitäni taas olikin.

Virkistävää matkaa, Ida !

Niin se tahtoo olla, että fyysiset vaivat aiheuttavat alavireista oloa ja suoranaista masennusta. Se on ihan luonnollista, eikä silloin säteilevinkään talvipäivä nostata mieltä. Monelle masennukseen taipuvalle kevättalvi ja kevät ovatkin vaikeinta aikaa. Ei tarvitse näytellä pirteää peipposta, jos olo on toinen, ja lähinnä olevat sen ymmärtävät.

Vaihtelu virkistää, se on koettu totuus, ja Tallinnassa on jo ulkomailla, keskieurooppalaisissa tunnelmissa. Sinne minullakin on tarkoitus pian taas piipahtaa varsin samanlaiset hankinnat mielessä. Eivät ne hinnat kovin paljon halvempia enää ole, mutta siellä on tuntuu olevan hyvät naisellisten alusasujen valikoimat. Silkin ja pitsin kosketus miellyttää kumppaniakin, sehän on selvä .

Itse ostelen myös erikoislankoja, vähän kankaitakin ja täydennän lasteni perheiden liinavaatevarastoja, laadukas pellava on vielä edullisempaa ja arvossaan siellä. Olen uskollinen omalle kampaajalleni, mutta manikyyrin ja kulmien muotoilun saatan ottaakin, aina tuntuu olevan vapaita aikoja niissä "ilusalongeissa", kadultakin nappaavat hoitoihin. Hyvä ateria keskiaikaisessa ravintolassa kruunaa matkan, usein ollaan vain yksi yö hotellissa.Kesällä on mukava kiertää vähän kauemminkin, kyllä siinä maassa löytyy historiaa ja upeita puutarhoja katseltavaksi .

P.s. Nyt vasta luin kunnolla ketjun ensimmäinen viestin ja huomaan, ettet toivonut kommentteja. Anteeksi , että menettelin tahdittomasti. Kirjoitan ylläpidolle ja pyydän tämän viestin poistamista.

Aniaralle

Älä toki poista kommenttiasi!
En kyllä muista tuota kommenttien kieltämistä - yhden kerran sitä toivoin, koskien kissani Caran kuolemaa. Mielestäni olen sen poistanut täältä!
Mutta muuten saa toki kommentteja lähettää tähän ja muihinkin kirjoitelmiini.

Noista käsityöliikkeitten valikoimista vielä - olen löytänyt sieltä ihania pitseja ja rimpsuja, verhoja ja niihin nyörejä ja tupsuja yms.

Oma kampaajanikin sattuu olemaan siellä Viljandissa, jonne taaskin suunnistan.

Kitos kommentistasi.
Ilahduin siitä!

Hyvää matkaa Ida.

Toivottavasti mielesi virkistyy, kun saat muuta ajattelemisen aihetta.
Uusi kampaus kevääksi, uusia kauniita alusvaatteita, kaikki se virkistää mieltä.

Kevät keikkuen tulevi, paremmalla puolella ollaan, aurinko tuntuu hellivän lämmöllään jo nyt,
sen olen ulkoillessa todennut

26.2.2010

Talvi ei vain päästä otteestaan.
Pakkanen on tosin laskenut ainakin väliaikaisesti.
Lunta satelee parhaillaankin aika sakeasti.
Mihin joudummekaan näitten valtaisien lumimäärien kanssa?
Tokkopa sulavat edes juhannukseen mennessä.

Tänään sitten oma lääkärini soitti niistä tutkimustuloksista.
Olen tosi helpottunut, kun ei mitään hälyttävää löytynyt.
Kystat ovat lisääntyneet -niitä on nyt molemmissa munuaisissa.
Tämä on kuulemma hyvin yleinen vaiva vanhemmilla ihmisillä.
Ei pitäisi olla aihetta huoleen, jolleivät ala kipuilemaan.
- Trexan-kontrollissakin kaikkia arvot olivat suht´kohillaan.
- Sokeriarvotkin, jotka ovat seurannassa diabeteksen vuoksi.
- Verenpaineen seurantaan olisi syytä hankkia oma mittari kotikäyttöön.
Mittautin Eestissä Tönismäen apteekissa paineet(199-106 ja syke 89).
Aikas korkealla huitelivat, mutta toki vaihtelevat luvut vähemmästäkin.
Lääkitystä ei siihenkään ole, mutta seurannassa olen.

Ihan virkistävä oli matkamme Eestinmaalle.
Sattui vain pahat myrskytuulet ja jouduimme vaihtamaan toiseen laivaankin.
Alusvaatteita ostin - muutamia kauniita rintsikoita ja alkkareita.
Kampaaja leikkasi hiukseni uuteen nuorekkaaseen malliin.
Käsitööpoodeista löysin ihania erikoislankoja ja niitä kauniita pitsejä ja hörhelöitä. Ovat kivoja lahjaksikin, kun itse käsitöitä enempi harrasta.

Mukavasti ovat asiat tänään ja mielikin huolia vailla.

Tämä sairaus on kuitenkin jatkuvaa eikä helpota ollenkaan: MATKAKUUME!

- Tässä vähän lohtua ja helppiä siihen tautiin.
setä Satchmon musiikin siivittämänä. What a wonderful world

http://picasaweb.google.fi/lh/photo/Qk-UF6Aw-NT0sDEtu1ywIw?authkey=Gv1sR...

28.2.2010

Tätä päivää:

Kirjoittelen tässä ajan kuluksi muutaman rivin mietteitäni.
Samalla seurailen tuota 50km hiihtoa syrjäsilmällä.
Pitäisi vielä jaksaa tuonne puoleen yöhön valvoa jääkiekon loppuottelun parissa.
Sitten loppuvatkin nämä yövalvomiset. - Eipä silti - mukavaa on ollut seurata näitä olympiakisoja.

Tänään Kalevalan- ja karjalaisuudenpäivänä on myös vanhimman lapsenlapseni syntymäpäivä.
Siitä on 16 vuotta, kun tulin mummuksi alle viisikymppisenä. Olin aivan haltioissani tästä pienestä ihmistaimesta ja hehkuttelin onneani kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella.
Hieno nuori urheilija-nuorukainen hänestä on kasvanut.
Olen hänestä ylpeä.

Onnittelukorttia kun hänelle väsäsin, niin loppui värikaseteista sopivasti värit, enkä saanut hyvää jälkeä kuvaani. Harmittelin sitä, mutta kehuja sain kuitenkin päivänsankarilta.

Karjalaisuudesta vielä - sitä perinnettä vaalimme meidän perheessä.
Mieheni suku on sieltä rajan takaa evakkoina tullut tänne eteläiseen Suomeen, lähelle nykyistä kotitaloamme.
Hän on tosin nuorimmaisena lapsena syntynyt vasta sodan jälkeen, eikä hänellä ole muistoja Karjalasta.
Mutta appivanhemmat kertoivat paljon oloistaan ja elämästään siellä rakkaassa Karjalassa.
Karjalaiset ovat hyvin sukurakkaita, ja pitävät tiiviisti yhteyttä toisiinsa.

Olen myös muistanut tuon Chilen luonnonkatastrofin myötä mieheni pikkuserkkua.
Hän on jo vuosikymmeniä asustanut Havaijilla, jonne annettin myös tsunamivaroitus.
Onneksi "aalto" jäi arvioitua pienemmäksi, eikä pahempia tuhoja tullut siellä.
Siellä on hyvät varoitusjärjestelmät ja noita hälytyksiä tulee aika usein.
Pari vuotta sitten oli viimeinen vakavampi tsunami siellä.

- "Luonnon värit ja kukkien tuoksut tuntuvat voimakkaammilta ja hedelmät maistuvat maukkaammilta. Lämmin trooppinen tuuli hyväilee hipiää ja ihmisten asenne on kaukana nykypäivän stressistä ja kiireestä. Kuinka täällä ei voisi viihtyä?" naurahtaa Havaijin kunniakonsuli Erkki Inkinen. --Näin kertoo Erkki elämästään siellä paratiisisaarella.

Hänen äitinsä lähti jo ennen sotia Ranskaan työhön, meni naimisiin, ja sai pojan.
Sitten tuli sota ja hänen miehensä katosi, kuoli ilmeisesti.
Sieltä Äiti jatkoi polkupyörällä matkaa Saksaan poika laatikossa pyörän tarakalla.
Todella uskomaton selviytymistarina sodan jatkuessa euroopassa.
Suomeen he tulivat vasta rauhan tultua.

Tässä linkki Erkistä:
http://www.finland.org/Public/default.aspx?contentid=148582&nodeid=35833...

Todella värikäs on hänen elämäntarinansa.
Viimeksi hän kävi Suomessa äitinsä hautajaisissa kymmenisen vuotta sitten.
Meillä hän kävi kylässä japanilaisen vaimonsa ja nuorimmaisen tyttärensä kanssa.
Siitäkin on jo aikaa yli 20 vuotta.

Tämmöisiä tarinoita tänään...

Ja nyt seuraamaan jääkiekkoa!

9.3.2010

No niin, otetaanpas uusiksi.
Kirjoitukseni kun häippäsi taas tuonne bittiavarruuteen, kun en muistanut esikatselun jälkeen tallentaa.

Tätä päivää:

Tänään on ollut kaunis aurinkoinen talvipäivä.
Talvi ei vaan hellitä otettaan.
Lumikasat ovat valtavia, mutta kaipa tuo aurinko niitä vähän madaltaa.

Olen tässä sisällä vain käpsehtinyt, enkä tohtinut nenääni ulos pistää.
Kävelysauvat odottavat rapun pielessä ulkoiluttajaa, mutta en ole ulos uskaltautunut.
Pelkään, että telon itseni tuolla liukkailla teillä.
Kävelyni on sen verran kökköä ja hapuilevaa. (oliskohan vain tekosyy? )

Olen tänään sentään jotain saanut aikaiseksi:
- Pesin talvitakkini, jota olen jo pitkään suunnitellut. - Hyvä tuli ja siistiä jälkeä.
-Sain perutuksi kaksi lehteä, jotka olivat muuttuneet kestotilauksiksi.
Se olikin sitten tehty vaikeaksi tuo peruminen.
Olisi pitänyt soittaa asiakaspalveluun ja jonottaa äärettömiin...
Soittaminen kun minulle huonokuuloisena muutenkin hankalaa, ja kuulolaitteen kanssa se ei oikein onnaa.
Sain kuitenkin sähköpostin avulla homman hoidettua.

Nuo lehdenmyyjät ovat muodostuneet rasitteeksi, kun aina kuitenkin hellyn ja tartun heidän "täkyihinsä".- Työtähän tämä on heille, enkä sitten osaa kieltäytyäkään...
Minulle tulee aivan liikaa noita aikakauslehtiä, kun en ehdi niitä kaikkia edes lukemaan.
Kännyni on kyllä nykyisin äänettömällä, ja vastaan vain tekstareihin.
Mieheni, lapseni ja harvat ystäväni tietävät tämän,ja osaavat sen mukaan toimia.- Saahan sen sitten tarvittaessa "äänekkääksi".

Toinen harmin paikka ovat mainokset, joita saan jatkuvasti sähköpostiini.
En edes lue niitä, vaan poistan ne suoraan roskikseen.
Roskapostin esto ei niitä suodata,- ikävää, turhaa hommaa...

Kyllä se kevät sieltä vähitellen saapuu meille tänne pohjolaankin.
Formulakisatkin alkavat tänä viikonloppuna - se on yksi varma kevään merkki. Kyllä niitä on odotettukin.
Pikkukaverini tullee taas innokkaasti kanssani kisoja seuraamaan reaaliajassa, kun mummolla on tuo kortti...

Muistoja Thaimaasta

19.3.2010

Tätä päivää:

Tuo Sepen antama linkki Pariisista kirvoitti minut muistelemaan omaa Pariisin matkaani - tässä muistojani tuosta reissusta:

Muistoja Pariisista

Nostalginen matkakertomus vuodelta 1998.

Sain houkuteltua tyttäreni mukaani pidennetylle viikonloppureissulle Pariisiin.
Hän oli silloin vielä sinkku, ja eipä siinä paljon houkuttimia tarvinnut käyttää, kun hän innostui matkasta.
Matka oli muistaakseni ET-lehden lukijamatkoja, ja ryhmässämme oli meidän lisäksemme vain yksi keski-ikäinen pariskunta.
Pariisissa oli vastassa legendaarinen oppaamme madame Leila Lintula, jonka Pariisi-tietämys oli loistoluokkaa. - Siellä hän asusteli pienen koiransa kanssa.
- Aivan valloittava persoona, joka järjesteli näitä opastettuja kierroksia suomalaisille ihan omaksi ilokseen.

Pienellä tila-autolla hän kierrätti meitä ensin pitkin kaupungin katuja, selostaen tärkeimmät nähtävyydet -sitten sovittiin seuraavan päivän ohjelmasta, ja majoituttin hotellille. Matkakumppaniemme
hotelli oli keskemmällä kaupunkia.
En muista hotellimme nimeä, mutta se oli pieni, kodikas ja ihan passeli meille.
Vastaanotto oli ranskalaiseen tapaan ystävällinen ja ylenpalttisen kohtelias poskisuudelmineen.
Ilta kului ympäristöön tutustumalla ja illallisella lähistöllä olevassa ravintolassa.
Aamiaisen jälkeen lähdimme sovitulle kohtaamispaikalle, josta sitten lähdimme oppaamme johdolla jokiristeilylle Seinelle.
Saimme paljon tietoja matkan varrella olevista nähtävyyksistä.
Laivamme lipui hiljalleen upeiden siltojen alitse (yli 30 kpl), katselimme hienoja palatseja ja vehreitä puistoalueita.
Katselimme ja kuuntelimme oppaamme tarinoita.

Shoppailemassa kävimme Leilan johdolla kuuluisassa Printems tavaratalossa, jossa katselimme upeaa muotinäytöstä privaattipaikolla. Tyttäreni, vilkas kun on, lähti mukaan show´hun
lavalle, kun häntä sinne kutsuttiin.
Otin hänestä kuviakin, kun hän poseeraa komeitten nuorten miesten kanssa. - Hauskaa oli!

Muuten teimme aivan omia tutkimus- ja tutustumisreissuja kaupungissa.
Eiffel-tornia ihailimme vain maasta katsottuna, Montmartren kukkulalle kapusimme ja tietenkin siellä Sacre - Coeur kirkko.
Kirkon portailla istuimme ja ihailimme edessä avautuvaa näkymää, syöden patonkia hiukopalaksi.
Montmartren kukkulalla kiertelimme katutaiteilijoiden kujilla ja latinalaiskortteleissa - kävimme kirpputorillakin.

Metro on kätevä ja helppo matkustusväline, jos aikoo keskustan ulkopuolelle katsomaan nähtävyyksiä.
Itse kävimme d´Orsayn museossa (ikimuistoisia taide-elämyksiä) ja Pere Lachaisen kuuluisalla hautausmaalla (Napoleonin perustama) - Siellä Jim Morrisonin ja Edit Piafin haudoilla.
Sinne on haudattu paljon kuuluisuuksia mm. Oscar Wilde, Moliere, ja Frederic Chopin.

Mieleen on jäänyt myös Walesin prinsessa Dianan muistoksi koottu muistomerkki sen tunnelin suulla, jossa hän sai surmansa, -- valtaisa kukkameri ja kauniit muistokortit.

Kotimatka tulikin sitten tehtäväksi omin avuin.
Matka Charles de Gaullen kentälle sujui vaivalloisesti linja-autolla kapsäkkiemme kanssa.
Kentällä olikin vaikeuksia löytää oikea lähtöportti, mutta selvittiin siitäkin.

Mitä matkasta jäi mieleen:
- Ihana oppaamme madame Leila, joka olisi mm. väkisin ostanut kirkkaanpunaisen päällystakkini, johon ihastui ikihyviksi.
(Tämä takki on edelleen kaapissani -muistuttamassa Pariisin matkastani).
- Ihan vain pintaraapaisuhan tämä reissu oli Pariisista, mutta riitti minulle.
En kauheasti ihastunut - vilkas liikenne,melu, likaisuus ja tungos joka paikassa.
Matkamuistoista on säilynyt punainen silkkihuivi, jossa keltainen eiffel-torni ja mustat samettikäsineet ,joissa punainen karvareunus.

http://www.youtube.com/watch?v=kG1cTNh095g

Tämmöisiä ajatuksia ja muisteloita tänään..

http://picasaweb.google.com/lh/photo/59JDalM08zcekx9n2RlBXQ?feat=directlink
Omaa tunnelmointia Francis Goyan säestyksellä

4.4.2010

Pääsiäissunnuntaina

Tämän päivän kuulumisiani

Kevät tekee vihdoinkin tuloaan. ulkona on sateisen tuhnuista ja harmaata. Lumet sulavat vauhdilla, ja vesi lorisee ojan pohjilla. Ei ainakaan vielä ole mitään tulvia täälläpäin. Toivottavasti niiltä säästytään. Pihalla on jo vihreriää nurmikkoakin näkyvillä, ihme kun onkin säilynyt lumikinosten alla noin vihreänä. Kuraista on ja lätäköitä siellä täällä. Narsissit jo nostavat päätään talon seinustalla. Kyllä se tästä kevättä pukkaa meillekin tänne pohjolaan.

Olen ollut ihan hyvällä mielellä, mitä nyt pientä alavireisyyttä välillä. Jalkani on taas kipuillut, mutta ei sekään pahasti.
Kaikki on hyvin ja elämä hymyilee taas.

Huomenna lähdemme matkalle, jota olemme jo joulusta asti suunnitelleet.
Ensin lahden yli lautalla Eestiin, ja sieltä sitten matka jatkuu pitkin Via Balticaa, kohti määränpäätä - Itävallan Innsbruckia.
Tulemme kotiin vasta vapun jälkeen - miten nyt reissu maistuu.
Voimme viipyä kauemminkin.
Toukokuun lopulla papalla on sovittuja työhommia, joiden vuoksi aikaistimme tätä reissuamme.
Mutta toivottavasti säät suosivat, ja saamme nauttia Tirolin keväisestä kauneudesta.
Innsbruckin kämppä on vuokrattu pidemmäksi aikaa meille ja Lapsetkin voivat halutessaan lomailla siellä.

Raikulipoikani on parast´aikaa Amerikassa, Orlandossa.
Se on yhdistetty loma- ja kisamatka. hän harrastaa voimanostoa,ihan SM-tasolla. He päättivät sitten treeniporukan kanssa lähteä MM- kisoja katsomaan.
Lämmintä siellä on 28 astetta ja altaalla ovat viettäneet aikaa ja nauttineet auringosta.
Disney World on siinä vieressä ja Miamiin ovat menossa tänään.
Olen vähän huolissani, tuntien poikani. Kunhan eivät innostuisi liikaa hummailemaan, siellä kun on noita houkutuksia...

Vanhempi poikanikin käväisi tässä morsmaikkunsa kanssa. He olisivat tuoneet Siriuksen hoitoon toukokuun alkupäivinä. Mialla on työasioita Munchenissä - joku konferenssi jonne hän osallistuu. Poikani lähtee mukaan ja Siiri tarvitsee hoitopaikan. Tyttäreni on lupautuntut hoitajaksi, jos emme ehdi siihen mennessä kotiin.

Näin meidän porukka reissailee maailmalla.

Oikein kaunista kevättä kaikille, jotka täällä sivuillani käyvät !

Jatkan sitten palattuani kirjailemista kuvien kera, ja jonkinlaista matkakertomustakin yritän kehitellä.
Nyt vielä viime hetken pakkaushommiin...

Näkymisiin!

Oikein antoisaa ja mukavaa

Oikein antoisaa ja mukavaa reissaamista Ida!!!!
Osaat nauttia kaikesta matkoillasi.
Toivottavasti sitten saamme taas katsella kuvia ja lukea juttujasi.
Voi hyvin ja nauttikaa elämästä !!!

Hyvää matkaa

Ida.Jäädään odottelemaan matkakertomusta ja valokuvia.

Hyvää matkaa toivotan Ida!

Toivottavasti terveyskin kohenee kevään ja lämmön myötä.

Matkustakaa turvallisesti ja hyvin!

Toivotan minäkin Idalle

Toivotan minäkin Idalle oikein hyvää matkaa!!

14.5.2010

Päivitetäänpäs nyt tätäkin blogia.

Siitä onkin jo aikaa vierähtänyt, kun viimeksi tänne kirjoitin.
Paljon on tapahtunut kaikenlaista tälläkin aikaa. Aika kuluu kuin siivillä, etten tahdo vauhdissa pysyä.
Hyvä näin! Olen todella onnellinen, etten ole vähääkään masentunut ja koetan elää tätä päivää täysillä.
Se onkin helppoa nyt, kun kesäkin on tullut hellimään meitä lämmöllään. Nautitaan lämpöaallosta ja luonnon puhkeamisesta kesään, täysillä, niin kauan kuin tätä ihanuutta kestää. Tämä onkin mannaa ja nannaa kylmän, pitkän talven jälkeen.

Niin on sitten Itävallan reissukin muistojen joukossa. Siitä olenkin jo kertonut aiemmin. Matkasta jääneet muistot elävät ja ovat läsnä vielä tänäänkin.
Kummipoikamme lähtee sinne kesäkuussa ja toinen tyttäremme on lähdössä perheineen heinäkuussa. Näin tulee kämppä käyttöön, kun se on elokuuhun meille varattuna.

Olen yksin kotona taas, ja tässä aikani kuluksi kirjuuttelen. Pappa on kaverinsa kanssa Eestin maalla, hankkimassa rakennustarvikkeita. Ne kun ovat siellä paljon edullisempia kuin täällä Suomessa.
Iltani kuluvat tiiviisti telkun ääressä, jääkiekkoa seuraten.
Siinä riittää taas jännitystä tälle illalle.
Syvennyn niin totaalisesti ottelujen tuoksinaan, että ihan pulssi nousee sataan, ja mummun on itse mentävä "jäähylle", kun jännitys on huipussaan.
En voi katsoa ollenkaan.
Formulakisoja seuraan myös tiiviisti pikku kaverini kanssa. Hän on huomenna taas tulossa jännäämään Monacon aika-ajoja kanssani.

Mukavasti olivat poikieni matkatkin sujuneet ja saimme Siriuksen taas hoitoon joksikin aikaa. Ikävä jäi sitä ronttia, ja hyvin hän taas täällä viihtyikin. Tuttu paikka, poislätökin oli vaikeata. Piiloon meni mokoma, kun häntä tultiin hakemaan omaan kotiin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Siiri saatiin häkkiinsä ja kotimatkalle.

Eilen olimme tyttäreni luona kylässä pitkästä aikaa. Sofia-tytsykkä (10v.) on kasvanut ja hänestä on kehkeytynyt jo suorastaan nuori neiti.
Niin se aika kuluu... Voi hyvänen aika! Vastahan hän oli vauva.

Tällaisia mietteitä tänä päivänä.

Oikein hyvää ja aurinkoista kesää kaikille, jotka tänne sivuilleni eksyvät!

Sofialle Onnittelut huomisen nimipäivän johdosta! Mummoni nimi oli myös Sofia, joten nimiperinne jatkuu...
Ihanainen Siiri

26.5.2010

Tätä päivää

Auringon paistetta, tosin vähän pilveilevää säätä tänään. Onneksi on lämpötilakin nousussa.

Kyllä se tästä taas kesä repeää.

Ajatukseni ovat taas karanneet ihan muihin sfääreihin. Olen pohtinut syvällisiä ja huoli tulevaisuudesta askarruttaa.

Pappa oli eilisen päivän auttamassa kaveriaan muuttopuuhissa. Muutto palvelutaloon omasta mökistänsä oli kova paikka tällä ystävälle. Onhan hänellä ikääkin (73v.), ja sairauksia monenlaisia, mutta kuitenkin ...

Hän ei enää selvinnyt arjen pyörittämisestä omassa kodissaan ja kulkeminen on vaivalloista.

Eilenkin hän kaatuili omia aikojaan siinä pihanurmella käpsehtiessään.

Pappa oli sitä mieltä, että kaveria ei jätetä, ja lähti satojen kilometrien päähän auttamaan, kun avunpyyntö tuli.

Kaikkein vaikeinta oli valita ne tavarat, jotka sieltä vanhasta kodista lähtivät sinne palvelutalon pieneen asuntoon. Luopuminen vanhoista rakkaista esineistä oli riipaisevaa.

Sinne ne jäivät - osa huutokaupattiin ja myytiin. Mökki menee kai myös myyntiin, lapsethan sen sitten päättävät loppupeleissä. Mutta missä olivat lapset, kun isä tarvitsi apua???

Tämmöisiä mietin tässä aamutuimaan.

Eihän sitä tiedä minkälainen tulevaisuus on edessä itse kullakin. Minulla on onneksi pappa huolehtimassa, mutta tulevaisuus voi tuoda eteen vaikka mitä murheita - fyysisiä sairauksia ja mielen järkkymistä.... Tämä riittäköön tästä aiheesta.

Eilinen euroviisujen semifinaalikin tuli sitten katsottua. Eipä päässyt Suomen kappale jatkoon, harmitus sekin. Kuunkuiskaajin esitys meni ihan hienosti, mutta se nyt ei vaan uponnut äänestäjiin. Oliko tämä esitys sittenkin vähän pliisu näissä ympyröissä. Suomessa tämä kyllä menestyy, mutta suomenkieli kun ei oikein menettele näissä kisoissa.

Itse pidin ehkä eniten Kreikan kappaleesta -reipasta menoa ja meininkiä.

http://www.youtube.com/watch?v=qL_0zqpocV0 Tässä vielä linkki, jossa slovakialainen pikku Timur laulaa euroviisumme. Aivan hurmaava esitys!
Sain sen tuolta Kristiinan vinkistä musiikkiketjusta.

http://picasaweb.google.com/lh/photo/CQmCLjRP66UgiomzJpoAFw?feat=directlink

Tämä biisi on yksi lempisellaisista. Pidä Mercuryn koskettavasta tulkinnasta, ja sanat puhuttelevat meikäläistä. Syvällistä pohdintaa tästä näytelmästä, jota elämäksi kutsutaan...

- Does anybody know what we are living for?

- The show must go on.....

"Empty spaces - what are we living for?
Abandoned places - I guess we know the score...
On and on!
Does anybody know what we are looking for?

Another hero - another mindless crime.
Behind the curtain, in the pantomime.
Hold the line!
Does anybody want to take it anymore?

The Show must go on!
The Show must go on!
Inside my heart is breaking,
My make-up may be flaking,
But my smile, still, stays on!

Whatever happens, I'll leave it all to chance.
Another heartache - another failed romance.
On and on!
Does anybody know what we are living for?

I guess I'm learning
I must be warmer now..
I'll soon be turning round the corner now.
Outside the dawn is breaking,
But inside in the dark I'm aching to be free!

The Show must go on!
The Show must go on! Yeah!
Ooh! Inside my heart is breaking!
My make-up may be flaking!
But my smile, still, stays on!
Yeah! oh oh oh

My soul is painted like the wings of butterflies,
Fairy tales of yesterday, will grow but never die,
I can fly, my friends!

The Show must go on! Yeah!
The Show must go on!
I'll face it with a grin!
I'm never giving in!
On with the show!

I'll top the bill!
I'll overkill!
I have to find the will to carry on!
On with the,
On with the show!

The Show must go on."
- Freddie Mercury

Mukavaa kesän odotusta ja auringon paistetta kaikille!
Saimmehan siitä jo vähän esimakua...

3.6.2010

tätä päivää

O. Wennerberg. Aina Irene Mendelin

1. Nyt on Suomen suloin aika,
nyt sen luonto kukoistaa,
nyt sen kaikuu laulun taika,
Väinön kannel kajahtaa.
Katso, kuinka järvet hohtaa,
Suomen sulojärvet nuo!
Lehtoloista sua kohtaa
tuoksut, joita kukat tuo...

Näinhän se on, niinkuin vanhassa koululaulussa sanotaan.
Kesän kauneinta aikaa elellään.
Luonto on puhjennut kukoistukseensa kylmän kevät-talven jälkeen.
Mikäs tämän ihanampaa!
Naatiskellaan niin kauan kuin tätä ihanuutta kestää.
Olen vain istuskellut tuossa pihamaalla ja katsellut lintujen pesäpuuhia, oravien leikkejä. Perhosiakin on ollut runsaasti liikkeellä ja taivaalta leijailee valkeita hahtuvia, kuin keveitä lumihiutaleita.
Nurmikko on voikukkien täplittämä. Ovat kuin pieniä aurinkoja vihreällä nurmella. - Tykkään niistäkin.
En ota stressiä, vaikka nurmikko on leikkaamatta ja kukkapenkit kitkemättä. Laiskottelen vain ja sehän minulta sujuu.
Olen onnellinen ja kiitollinen, että saan vielä nauttia tästä kaikesta.
Terveyskin on ihan hyvä, mitä nyt pientä kremppaa silloin tällöin.

Koululaisillakin alkaa sitten tuo kauan kaivattu kesäloma.
Vanhin lapsenlapsistani saa peruskoulun päätökseen, ja nuorimmaiset pääsevät neljännelle luokalle. Näin se aika vain kuluu.
Vähän huoli painaa kiekkojunnuni voinnista. Hän loukkasi harkoissa selkänsä, kiekon osuessa selkään. Pari päivää hän oli sairaalassakin tutkittavana. Munuaisvauriota pelättiin, mutta toivottavasti ei kuitenkaan mitään vakavampaa sattunut.
Nyt täytyy vain ottaa iisisti, ja pakollinen tauko tuli harkkoihin. Pari viikkoa "saikkua" vielä sen jälkeen, kun verta ei enää näy virtsassa.
Kaikkea sitä pitääkin sattua. Kiekko osui arkaan paikkaan sieltä suojusten välistä, ja isku oli voimakas.

Tämmöisiä mietin tänä päivänä, ja tähän loppuun vielä Junnun kappale "Käyn ahon laitaa", joka on ihan passeli tähän kohtaan...

...Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt
luulen että aika alkaa olla kypsä nyt
Tulkaa, viekää sitten vaikka tuhkat pesästä
mut minä nautin kesästä

Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa
ei estä kukaan kun matkaa teen
Vain suvituulen minä kutsun kuulen
se ottaa mukaan mun uudelleen...

http://www.youtube.com/watch?v=Dc7X5_YCZEE

Kiitokset kauniista

Kiitokset kauniista kirjoituksesta. Tosiaan, nyt on Suomen suloin aika. Olin tällä viikolla joka päivä entisessä kodissani, kouluaikana linja-auto kulkee sieltä kautta. Hiemen siivoilin ajankuluksi, muistelin elettyä elämää. Kielot , pihlajat, viinimarjat kukkivat, sekä vanhahko luumupuu. Fasaani kolmen naaraan kanssa vieraili pihassa. Nyt on toinen kesä, kun naakat ilmestyivät. Hävittävät rastaiden ja muidenki lintujen pesät.
Vuosi sitten pihassa kävi karhu. Keittiön ikkunasta katselin, matkaa karhuun oli 8 m. Se seisoi kuusta vasten ja käpälällään tavoitteli lintulautaa. En koskaan unohda sitä näkyä.
Nykyisen rivitaloasuntoni pihassa kukkii sireeni ja pian kukkivat ruusut.
Olen syntynyt kesän kauneimpana aikana. (81 tuli täyteen)

Nauttikaamme Suomen kauniista kesästä

Kiitos isomummu!

Ilahduin kovasti kommentistasi.
On aina mukavaa, kun saan palautetta. Tämä kun on ollut aikalailla yksinpuhelua ja turhauttavaakin kirjoitella tänne.
Eipä silti, olen itsekin laiska kommentoimaan muiden kirjoituksia, vaikka ahkerasti niitä seurailenkin.

Mukavaa kun olet päässyt käymään entisessä kodissasi. Siellä onkin varmasti kaunista tähän aikaan vuodesta.
Tuo karhun näkeminen oli harvinaista ja jää kyllä unohtumattona mieleesi.

Meilläpäin ei tietääkseni karhuja ole liikkunut asumusten lähellä, metsässä kylläkin on löytynyt jälkiä.
Peuroja ja hirviä kyllä olen nähnyt pellolla ja metsän reunamilla.

Oikein mukavaa kesän jatkoa ja kaikkea hyvää Sinulle isomummu!

Syntymäpäivä onnittelut!

Syntymäpäivä onnittelut isomummulle.

Ja Idalle terveiset että, sinun kirjoituksiasi on mukava lukea ja valokuviasi on kiva katsella, joten ei kannata tuntea oloaan turhauttavalta, koska luen ja katselen niitä mielelläni, vaikka en aina kommentoikaan.

14.6.2010

Eipä kiinosta vielä hiekkalinnojen teko näissä keleissä.

tätä päivää

Vähän päivitystä tämän päivän kuulumisiini:

Ovat nuo helteet ohitse ja on palailtu taas normi kesän säihin.
Kovin on ollutkin epävakaista ja koleaakin. Juuri ropsahti taas sadekuuro ja lisää on odotettavissa illan mittaan.
Eipä tuo haittaa mittään, kun täällä sisällä vain käpsehdin.
Heti kun nenäni ulos pistän, ovat nuo inisijät kimpussani. Hyttysiä onkin ollut aivan tuhottomasti taas viime päivinä. Olen sen verran astmaattinen, etten voi ylen määrin myrkkyjä tupsutella iholleni. Antihistamiineja sitten vain pahempaan kutinaan.
Kumma kyllä en kärsi noista moskiitoista ollenkaan etelän lämmössä.
Liekö auringonpaiste syynä,vai mikä?
Yöksi toki sielläkin täytyy laittaa sähköinen karkottaja pistorasiaan. Se on ainakin tähän asti pitänyt inisijät loitolla.
Ajattelin kyllä olla hehkuttamatta iänikuisia matkajuttujani, mutta tähän taas päädyttiin...
Vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa odotella, ja sitten taas helpottaa.
Eipä mitään uutta kerrottavaa oikeastaan ole, mutta ajankuluksi tätä kirjoittelen.
Päivät kuluvat totuttuun tapaan:
Pappa herättelee aamiaiselle joskus 8-9 välillä. Siinä sitten turisemme ja luemme aamun hesaria. Sitten pikainen huushollin siivous, pyykit ja tiskit yms. Aamuisin tulee seurailtua telkusta Madridin naapurusten tohelluksia. Olen siihen taas tykästynyt aivan kuin Serranon perheeseenkin.
Sitten käyn lukemassa sähköpostit, ja muutenkin surffailen netissä pitkin päivää. Kun on noita suosikkipalstoja useampiakin, joissa täytyy käydä kurkkasemassa. Tämä seniorinetti muunmuassa.
Olen innostunut bloggailemaan, ja sieltä löytyy paljon mielenkiintoisia postauksia, joita seurailen. Itse kirjoitan myös päivittäin kotona ollessani. Olen kiinnostunut erikoisesti ulkosuomalaisten arjesta maailmalla.
Toki myös matkat ja matkakertomukset kiinostavat.
Nyt kyllä tullee pakollinen stoppi netin käyttöön kuukaudeksi.
Se tekeekin ihan hyvää minulle.

Istuskelin tuossa välillä tovin auringonpaisteessa pihamaalla.Eipä ollut hyttysiäkään ympärillä parveilemassa. Katselin Hepsun jä äipän riemukasta hyppelyä trampoliinilla. Hauskaa tuntui olevan kummallakin.
Nyt taas pilveilee sadetta ennustaen.
Kiekkojunnukin läksi eilen kotiin Hyvinkäälle. Harkat alkavat taas ja aloitetaan varovasti aerobicilla ensin alkuun.
Hienosti hän on tervehtynyt entiselleen.

Illat kuluvat melkein telkkarin ääressä sohvalla lökötellen.
Puolelta öin menen yleensä nukkumaan. Pappa on siinä vaiheessa jo pari tuntia ollut unten mailla.

Näin päiväni kuluvat matkaa odotellessa...

näihin maisemiin

16.6.2010

tätä päivää

Tämä päivä on mennyt vanhoja aikoja muistellessa.
Löysin muutaman valokuvan lapsuuden ajoilta, ja ne veivät ajatukseni mukanaan.
Harmi vain, kun en ole säilyttänyt kuviani paremmin. Hukassa ovat, ja jossain komerojen kätköissä piileskelevät.
Jospa saisin joskus aikaiseksi hakea ne esille ja taltioiduksi koneelleni.

Ihan on mukavan oloiset fiilikset muuten, mutta ainahan löytyy vali-vali-asiaa; - Silmäni valavat vettä ja ovat rähmäiset. Liekö joku tulehdus vaiko allergiaa? Tippoja pitäisi laittaa, mutta kun ei niitä nyt oo tähän hätään. Näkökyky sen kun paranee.
Sen lisäksi on kantapäässäni muhiva känsä alkanut osoittaa ärtymisen merkkejä. Olen siihen laittanut liikavarvaslaastarin ensiavuksi, mutta ei se siitä ole moksiskaan. Ajattelin, että saisin sitä vähän sulatettua pois.
Tämä on auttanut ennenkin, mutta nyt tuota muhkuraa jomottaa ja sydän siellä sykkii kipeästi. Kaikkea sitä pitää vaivoiksensa saada.
Käveleminen kun on vaikeaa muutenkin.

Kummipoikani käväisi hakemassa Innsbruckin kämpän avaimet.
Hän on lähdössä kumppaninsa kanssa lomalle keskieurooppaan ja ajattelivat käydä Itävallassakin.
Hänen saksalainen isänsä kuoli, kun poika oli parin vuoden ikäinen.
Munchenissä hän vietti ensi vuotensa ja lähti sitten Suomeen sieltä äitinsä kotimaahan.
Samalla reissulla käyvät kai katselemassa lapsuuden maisemia, ja ehkä tapaavat isän sukuakin. En tiedä, mutta toivon niin.
Tyttöni perheineen on menossa heinäkuussa myös Innsbruckiin, joten on asunnolla ollut kysyntää.

Hepsu ja kaverinsa ilakoivat tuossa pihalla ja nauru vain raikaa!
Oi tuota lapsuuden riemua ja ystävyyden tuomaa hyvää mieltä!
Sitä on mummunkin ilo katsella hymyssä suin.
Tämmöisiä mietteitä tänään..

Tuosta kuvasta vielä; keskimmäisessä kuvassa on Seppo - veljeni, joka kuoli 16 vuotiaana aivokalvontulehdukseen. Häntä muistan vieläkin pikkuveljenäni. Oikella olemme siskoni kanssa nuo pellavapäät tuolla taka-alalla - Minä tuo pitempi rusettipää. Huomatkaa isän tekemät hienot nukenvaunut.

Tuulinen päivä

Lämmin kesä ei oikein ota tullakseen, vaikka juhannus lähestyy. Samoissa maisemissa on liikuttu, Innsbruck on meillekin mieleinen paikka, tällä kertaa emme siellä käyneet, mutta lähellä oltiin. Viron maaseudulla aiomme vielä matkailla tänä kesänä, muuten pysymme kotimaassa. Retretin näyttelyn aion yhdistää sukulaisvierailuun, ehkä syssyllä Lapin ruskaa ihailemaan. Ei oikein raaski jättää puutarhaa eikä pieniä lapsenlapsia pitkäksi aikaa, koira kulkeekin lähes aina mukana. Mökki-ihmisiä emme ole, tosin sukulaisten mökillä savusaunassa Hämeessä löylytellään ja Päijänteen aalloissa uidaan sekä entisessä kotijärvessäni joka kesä.

Silmät ovat täälläkin kovilla raa´assa tuulessa eikä merellä seilaaminen tunnu leppeältä, tosin upeaa on katsella kimmeltävää ulappaa ja mitei vaahtopäitä. Ihania nuo Sinun lapsuuskuvasi, tuonmalliset vaunut oli minullakin nukkeleikeissä. Olisivatpa tallessa vielä.

Toivotan Sinulle vaivoista paranemista ja onhan niitten kanssa tultava toimeenkin eivätkä ne näytä onneksi Sinun menojasi juuri rajoittavan. Ihanissa maisemissa auringossa kaikki tuntuukin paremmalta. Hyviä matkoja, tule taas monia elämyksiä rikkaampana kotiin !

Tässä kuva Saksan alppiseudulta tämänkesäiseltä matkalta

Kiitos Aniara!

...matkatoivotuksista!
Elämyksiä varmasti kertyy taas repullinen tuomisiksi.

Minun olisi pitänyt jo aikoja sitten hoidattaa tuo jalkapohjani painajainen. En vain ole saanut aikaiseksi tilata aikaa jalkahoitoon.
Itsehoitoa vain, ja olen sen pihkuran pahkuran saanut kuriin omin keinoin.
Se on ollut minulla jo vuosia, ja tulee aina uudelleen samaan paikkaan.
Syvä kuoppa vain jää, kun saan sen kaiverrettua pois.
Kaipa se siitä taas hoituu ja rauhoittuu ajan mittaan.

Kitos myös aivan ihanasta maisemakuvastasi!

Mukavaa kesän jatkoa Sinulle ja läheisillesi!

Alppimaisemat ja Saksa

Kylla Baijerin seutu on todella kaunista,ja murre ihanaa...leveeta,niinkuin Itavallassa. Baijerilaiset asuvatkin huklluuden ja berouden rajoilla(Itavalta-Saksa),kumpi onkaan se ns "hullu maa".
Alppimaisemiinkin tottuu, siispa ollaan suunniteltu matkaa jonnekin meren rannalle/saareen. Olemmehan asuneet meren rannalla;ensin Suomessa,myohemmin Englannissakin hiukka suuremman latakon rannalla ihan.
Ensi viikolla saamme sukua meille,silloin tulee taas mentya nuo nahtavyydet,Dachau,Kotkanpesa,Ruususen linna,Itavalta...lahinna Saltzburg...Aikapula ei anna kattoo enempaa...
Tuo kuva sai minut kirjoittamaan,kuinka kaunis onkaan nykyinen asuinmaani....

19.6.2010

Kauniita ovat nuo alppimaisemat!
Mukavaa Pisama, että viihdyt hyvin siellä nykyisessä asuinmaassasi.

tätä päivää----kuninkaallista hääpäivää

Grattis Victoria och Daniel!
Kaikkea hyvää ja onnellisia vuosia Heille jatkossakin!

Alkaa jo kihelmöivä jännitys ja odotus vallata mielen.
Kohta se alkaa... Kyllä tätä olenkin jo odotellut.
Aivan ihastuttava hääpari, ja ah niin rakastuneita.
Ikimuistoinen hääjuhla on alkamassa kohtapuolin.
Herkkiä hetkiä ja kyyneleitäkin on odotettavissa.
Ei tosin mitään prinsessakakkua eikä shamppanjaa, mutta omppumehua ja vadelmamunkkeja kuitenkin.
Hepsu on tulossa katsomaan moto-GP;tä ja se tuleekin sitten valitettavasti samaan aikaan häälähetyksen kanssa. Onneksi on kaksi telkkua, joten no problem...
Siinäpä tämän päivän tärkeimmät!

20.6.2010

eilisestä vielä...

- Victorian häät: "Prinssi Daniel, Länsi-Götanmaan herttua, piti tuoreelle vaimolleen hääillallisilla ihastuttavan puheen ja kertoi kauniin tarinan heidän rakkaudestaan.
– Muistan kun Victoria lähti kuukaudeksi matkalle Kiinaan ja Aasiaan. Hän tuli edeltävänä iltana kotiin myöhään ja hänellä oli paljon valmisteltavaa matkaa varten. Hän ei nukkunut, vaan valvoi koko yön.
– Aamulla kun heräsin, löysin laatikon joka oli täynnä kirjeitä. Siellä oli 30 kirjettä: yksi jokaiselle päivälle jonka olimme erossa, Daniel kertoi ja viisisataapäinen illallisyleisö huokaisi ihastuksesta.
– Tämä tarina kuvaa sinua, Victoria, ehkä kaikkein parhaiten, Daniel huokaisi katsoessaan kyynelehtivää vaimoaan.
– Minä rakastan sinua Victoria. Olen niin ylpeä ja onnellinen että saan olla miehesi, Daniel puhui parin pitäessään toisiaan kädestä ja päätyen suutelemaan kesken puhetta.
Spontaanit aplodit keskeyttivät puheenpidon pitkäksi aikaa eikä niistä ollut tulla loppua"

- --Pakko palata vielä eiliseen hääjuhlaan.
Olihan se aivan upeaa katsottavaa. Siinä se eilinen ilta menikin häähumussa, ja jatkui aamuyön tunneille aina häävalssiin asti.
Victorian puku oli ihastuttava, ja sopi hänelle täydellisesti. - Valkoista, paksua silkkiä ja viisimetrinen laahus kruunasi tämän muuten yksinkertaisen puvun. Kaunis came-tiara oli suvun perintöä. Sitä käytti myös Silvia häissään aikoinaan. Herkän kaunis pitsihuntu oli myös suvun perintöä. Koruina came-korvakorut ja rannekoru. Hääkimppu oli valkeista kukista koottu pisaran muotoon.
Muutenkin häävieraiden puvut häikäisivät minut upeudellaan.
- Kauniita pastellisävyjä, kirkkaitakin värejä joukossa.- Ilmavia sifonkeja ja silkin välkehdintää. - Tummia pukuja ei juuri näkynyt -poikkeuksena meidän Tarja, jonka puku näytti vaatimattomalta tässä joukossa.
- Jalokivien säihkettä ja kimaltavia tiaroja.

Vihkimistoimitus Tukholman kirkossa oli kokonaisuudessaan ikimistoinen ja herkkä.
Kyynel nousi monasti silmäkulmaan katsellessani hääparista huokuvaa onnea ja kiintymystä. Kostuivat siinä sulhasenkin silmät ja niin myös häävieraiden.
Arkkipiispa piti myös koskettavan puheen hääparille.

Mukavaa oli myös seurata hääkulkueen matkaa hevosvaunuilla ja soutuveneellä kohti kuninkaanlinnaa. Siellä sitten näytille kansalle parvekkeelta. Asiaan kuuluvat vilkutukset ja seremoniat villitsivät paikalle tulleet ihmiset.
Pieniä ujoja suudelmia nähtiin tämän tästä ja käsi etsi toisen kättä...

Illallisista jäi erikoisesti mieleen puheet, joita siellä pidettin. Varsinkin Danielin puhe Victorialle kosketti ja liikutti taas kyyneliin. Hän puhui niin luontevasti ja ilman mitään papereita, jopa kolmella kielellä.
Hääkakku oli komea 11- kerroksinen taidonnäyte. Sen leikkauskin sujui ongelmitta, ja näyttipä tuo maistuvan hääparille.
Illan kruunasi sitten häävalssi, joka meni ihan tyylikkäästi.
Siihen sitten yhtyi osa häävieraistakin.

Voi voi kun olisi juttua paljonkin, mutta jääköön nyt tähän hehkutukseen.
Minä kun olen tällainen ikuinen romantikko ja pilvissä liitelijä, niin nautin suuresti kaikesta kauniista.
Ihanaa katsoa rakastunutta hääparia, joista lämpö ja kiintymys toisiinsa ihan hehkuu ...

Olkoon onni heille myötä tulevaisuudessakin !

Tässä vielä kuva hääparista
itselleni muistoksi...

21.6.2010

tätä päivää -Pilvipoutaa ja lämpöä parikymmentä astetta. Ihan mukava kesäinen sää.
Pikkuhiljaa olen palaamassa arkeen, viikonlopun juhlahumusta.
Onhan juhannusviikkokin aluillaan ja oikein on leppoisaa odotusta ilmassa.
Pihapiirin kukkia tuossa kuvassani.
Päivät kuluvat entiseen tahtiin. Jalkanikin alkaa olla taas kondiksessa, eikä särkyäkään ole.
Pappa käväisi aamupäivällä kirppiksellä järjestelemässä ja täydentämässä pöytäänsä. Hän tykkää touhuta siellä ja onhan se mukavaa ajankulua.
Nyt hän lähti moottorisahansa kanssa pojan tontille raivaustöihin. Siellä riittää puuhaa, kun tontti on ihan "raiskiona" puunkaadon ja koneitten jäljiltä. Puut on korjattu pois, mutta siivottavaa riittää. Siellä kasvaa käsivarrenpaksuisia ohdakkeita, joita pappa yrittää raivata pois. Tontti on aivan tuossa näköetäisyydellä, joten ei ole pitkä matka työmaalle.
Eilen siellä sattui papalle unohtumaton kokemus - kohtaaminen peuran kanssa.
Pappa oli kumartuneena jotakin kuopsuttamassa, kun hän kuuli omituista puuskutusta selän takaa. Eipä ollut uskoa silmiään, kun huomasi täysikasvuisen peuran siellä häntä katselevan.
Peura-parka oli aivan yhtä hölmistynyt, ja lähti sitten arvokkaasti astellen kohti metsää. Ei mitään paniikkijuoksua karkuun päästäkseen. Jotenkin tuo kova tuuli ja sopivat virtaukset olivat kai sekoittaneet sen hajuaistia, että aivan lähelle päätyi.
Näin meillä täällä luonto tulee luokse, vaikka pääkaupunkiseudulla asustellaan.
Pappa toi eilen minulle kourallisen kypsiä metsämansikoita! Aah, siinä sitä oikeaa kesän makua ja aromia kerrakseen.

Asiasta toiseen:
- Olen onnellinen Rikun puolesta, kun hän pääsi opiskelemaan haluamaansa opinahjoon.
Toivottavasti hän viihtyy siellä, ja opiskelu lähtee hyvin käyntiin. Onhan tämä tärkeä vaihe hänen elämässään.
- Ralf on nyt sitten matkalla Puolaan, ja siellä myös aikovat yöpyäkin. Toivon heille mukavaa loman jatkoa keskieuroopassa.

Tässä tämän päivän ajatuksiani.

Tervehdys Ida!

Mukava lukea blogiasi ja ajatuksiasi.

Hyvä asia että terveys paremmassa mallissa ja muutenkin asiat hyvin.

Kyllä nyt luonto on rehevää, sadetta on ainakin tullut riittävästi. Tänäänkin satanut koko päivän. Täällä ei vielä kypsiä mansikoita ole, kovasti paljon kukkia näkyy. Mustikat ovat jo näkyviä raakileita ja puolukka kukkii parasta aikaa.

Itse olen taistellut vesivahingon jälkimainingeissa. Tänään kävin hakemassa kaupungista vesijohto-osia, että saisimme veden tulemaan sisälle ihan laillista reittiä pitkin.

Kivoja ja antoisia kesäpäiviä sinulle ja perheellesi!

Kiitos Ymi!

Luinkin blogistasi tuosta vesivahingosta.
Pitipä tuokin harmi sattua! Sinulla onkin noita vastoinkäymisiä ollut vaikka muille jakaa.
Mutta eikös olekin mukavaa, kun saat poikasi luoksesi juhannukseksi.
Heistä on varmasti kovasti apua monessa asiassa.
Viettäkäähän oikein leppoisaa juhannusta yhdessäolon merkeissä.
-Kalastelua, uimista ja muuta hauskaa.

Kesäterveisiä Sinulle, Carolle ja pojillesi!

27.6.2010

tätä päivää..................juhannus-sunnuntaita

Näin se alkaa olla juhannus vietetty tältä vuodelta. Toki on vielä tämä tuulinen, aurinkoinen, kiireinenkin iltapäivä edessä (pakkaushommat)...
Aika vaihtelevassa säässä, mutta ihan leppoisissa merkeissä on tämä juhannus mennyt.
Pikainen postaus vielä, ennen kuin pistän kirjan kannet kiinni.
Tyttären pojat temmeltävät pihalla fudiksen merkeissä, ja välillä hypitään trampoliinilla.
Pappa puuhailee pojan tontilla, siellä niitä hommia riittää.
Poika on vielä kavereidensa kanssa juhannusta viettämässä. Eipä ole sieltä päin mitään kuulunut, mutta oletan ja toivon kaiken olevan hyvin.
Ralf on nyt siellä Innsbruckin kämpällä kumppaninsa kanssa, mutta kohta heidänkin on lähdettävä kotiin päin. Lomaa kun on vain pari viikkoa kumpaisellakin.

Nyt vain on tartuttava toimeen ja pakkaamaan...
Hepsukin on kohta tulossa formuloita katsomaan.
Heinäkuun lopulla sitten palailen kirjoittelemaan.....

Oikein mukavia kesäpäiviä kaikille lukijoilleni!
Viettäkäähän muutkin lokoisia kissanpäiviä askareidenne lomassa!

Tervehdys!

Hyvää ja virkistävää matkaa Ida!

Me olemme lähdössä Jounin kanssa autoa katsomaan Lappeenrannan suuntaan. Tuleepahan sillä tiimoin jossain käytyä juhannuksena. Esko lähtikin jo kotiinsa omalla kyydillään.

Oikein mukavaa, lämmintä ja

Oikein mukavaa, lämmintä ja rentouttavaa aikaa Ida !
Toivottavasti saamme taas kauniita kuvia katseltavaksemme.

Hyvää matkaa !!!

Rentouttavaa matkaa

Kiitos tytöt!

Nyt on laukku pakattu ja mummu valmiina lähtöön.
Heippa!