George Carlinin ajatuksia ikääntymisestä.

Ainoa ajanjakso elämässämme
jolloin pidämme vanhenemisesta,
on silloin kun olemme lapsia.
Jos olet vähemmän kuin 10-vuotias,
olet niin innoissasi vanhenemisesta
että ajattelet ikääsi murtolukuina.

"Kuinka vanha olet?"
"Olen neljä ja puoli!"
(Et ikinä tule olemaan
kolmekymmentäkuusi ja puoli.)
Olet neljä ja puoli ja ihan kohta viisi!

Minun toinen blogi eli numero 1 on "Hauvan elamaa". Siita loytyy enemman mammahauvan juttuja.

22. tammikuuta 2009

Lisään pari kuvaa omasta "Iitusta" kun on niin iso tyttö jo.
Vaikka on vasta reilun 5 kuukautta niin alkaa olla jo iso tyttö.

Kova touhuamaan ja aivan kamalan mustis minusta.

Alempana tähän samaan tekstiin olen laittanut lisäystä, että ei tarvitse klikkailla paljon, vaan voi lukea alaspäin rullaamalla.

Lapsuudessa oli jotain sellaista ihanaa, että en tunne mitään samaistumista omien lapsenlapsien kauttakaan siihen aikaan.

Aika oli niin erilaista silloin.
Lapsilla ei ollut niin paljon maallista tavaraa kuin nyt ja mummi ja ukki olivat paljon suuremmassa roolissa kuin nykyään.

Olen elämäni aikana matkustellut, moneen verrattuna, vähän.
Norja ja Ruotsi on katsottu.
Samoin olen käynyt Kreikassa ja Mallorcalla sekä Ibitzalla.
Ai niin, ja yhden kerran Tallinnassa.

Mutta maailmassa on niin upeita paikkoja joita olisi hurjaa päästä katsomaan ihan paikan päälle mutta kun en enää viitsi lähteä, niin olen paljon katsellut netistä kaikenlaisia maailman kolkkia.

Bora Bora on yksi paikoista johon haluaisin päästä ja Jamaica.
Boralla on niin kaunista ja vesi on niin vihertävää samoin kuin Jamaicallakin.

MAA-ARTISOKKA

ovat auringonkukan sukuisen kasvin juurimukuloita eivätkä sukua latva-astisokalle kuten saattaisi luulla.
Niissä ei ole tärkkelystä, sillä ne varastoivat hiilihydraatit inuliinina.
Tästä syystä ne ovat arvokkaita diabeetikoille ja muille, jotka joutuvat rajoittamaan tärkkelyksen nauttimista.
Maa-artisokan mukulat ovat pieniä ja epäsäännöllisen muotoisia. Ohut kuori on väriltään ruskehtava, hedelmäliha valkea ja mehukas.

Kauniita sanoja ja ajatuksia muutamalta elämän perusajatuksia miettineiltä ihmisiltä.

Kaadu
usein, eteenpäin ja innolla.
Älä kadu.
Älä ryve.
Erehtyväisyys on
hyve.
Elämä on
suuri seikkailu
kohti uusia,
kauheita, kauniita
virheitä.

*************************

Luovuus
on nautintoa ja naurua.
Naura, kunnes naurat pelkästä
ilosta olla olemassa.
Sen jälkeen itke ja hyräile.
Naura niille, jotka haluavat
tehdä sinut lyhyeksi:
Ottaa pääsi pois pilvistä
ja kiskoa jalkasi irti maasta.
Mitään ne eivät niin pelkää
kuin naurua.
Sinun iloinen naurusi
on peili
johon kukaan

Olen yrittänyt muutaman kerran muistaessani etsiä Suomen valtionvelan määrän yhteydessä, että mistä se velka on muodostunut. Kiinnostaisi tietää.
Koska sitä on otettu viimeksi ja mihin tarkoitukseen?

Joka paikasta löytyy vain summa joka olisi suunnitellun tämän vuotisen velan lyhennyksen jälkeen reilun 55 miljardia euroa. Siitä maksamme korkoja vuosittain 2,4 miljardia.
Hirveä summa!

On tässä jo liian kauan ollutkin niin seesteistä ja harmoonista tämä elämä, että pitihän sitä jotain kurjaa taas saada surtavaksi.

Siskolta tuli eilen viesti, että äiti on mennyt pahaksi dementiansa vuoksi.
En ole pitänyt äitiin yhteyttä pariin vuoteen kun hän oli niin ilkeä ja joka kerta jos soitin tai kävin niin aina hän oli kärkkäästi arvostelemassa miten elän, pukeudun, laihdun, lihoan, ja käytännöllisesti katsoen kaiken mitä tein oli siinä aina jotain vikaa/väärää.
Sitten vaan kerran päätin taas yhden *kehupuhelun* jälkeen, että nyt se on kertakaikkiaan loppu.

Metsolat oli 1990-luvun alun suosituin kotimainen tv-draamasarja, jota seurasi parhaimmillaan lähes kaksi miljoonaa katsojaa. Sarja kuvaa kainuulaisen pienviljelijäperheen elämää kesästä 1987 kevättalveen 1994. Antti (Ahti Haljala, 1924-2005) ja Annikki (Helinä Viitanen) Metsola ovat eläkkeellä olevia maanviljelijöitä, joiden lapset ovat jo kauan sitten lähteneet maailmalle.

Alakerrassani asuu miespuolinen, yksin elelevä noin reilun viidenkympin ikäinen mies.
Hän on vähän erikoinen persoona ja saa aina silloin tällöin kummallisia "kohtauksia".

Mutta mikä minua häiritsee kovasti, kun eräänä päivänä jokunen viikko sitten olin menossa samaan aikaan portista ulos (meillä portti lukittu) ja hänellä oli pieni poika mukana joka oli noin seitsen vuotias.
Naapurini piti häntä kädestä aika kovan näköisesti kun hän yritti avata porttia sisäpuolelta toisella vapaalla kädellä.